perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua!

Meidän kirjava chihulauma toivottaa oikein hyvää joulua niin tutuille kuin tuntemattomillekin! Kuvia en saanut napsittua masentuneena ankeasta säästä mutta ehkä sitten ensivuonna. Tänävuonna joulumieltä blogiin saa tuoda viimevuotinen kuva Sarasta joulutontun tehtäviin matkalla.
Oikein hyvää joulua, niinkuin näkyy viimevuonna oli neiti
topattu takein ja töppösin, tänävuonna moiselle ei ole tarvetta.
Muuten meillä on arki hyvin normaalia, Säde tuli kotiin viikko takaperin - pentulit ovat uusissa kodeissaan hurmaamassa maailmaa! Kyllä menee taas tovi tottua neidin aktiivisuuteen, sekun oli loppu tiineyden hyvinkin rauhallinen mutta nyt meininki on kokoajan niin vallatonta että heikompia hirvittää.
Moi, oon Sara ja mä oon söpö
Koirat ovat ottaneet pikkuneidin ihan erihyvin vastaan. Ei ole mustasukkaisuutta (jota pelkäsin ainakin Saran kohdalta esiintyvän), ei kauhistuneita sohvan alle juoksuja kun neiti joskus harvoin itkee (nuo eivät välitä tuon taivaallista). Ainoa mikä on Saraa ja Sädettä kauhistuttanut on ollut neidin leikkimatto joka on nyt pariin otteeseen ollut lattialla. On nuo äidin nappisilmät vaan niin ihania ja fiksuja!
Kuvaamislaiskuuteni on pöyristyttävää, juuri huomasin että teinejä
ei ole tullut ikuistettua sitten elokuun. Tulisipa kivemmat kelit.
Pitänee alkaa hiljaksiin pohtimaan ensivuoden näyttelykalenteria - Turku jää tänäkin vuonna välistä nyt tammikuussa ja seuraava taitaa olla Lahti sitten huhtikuun lopussa. Noh, viimevuonnakin varsinainen näyttelykausi aloitettiin Lahdesta joten miksi ei tänäkin vuonna. Jännitän aikain ihan hurjasti mitä Duudsonista junnukehissä sanotaan, samoin Aada ja Brenduli! Hurjaa.. Mamman lapset on tullut aikuisiksi, itseasiassa huomenna meidän Aatamatami on 1v!
Mutta nyt joulun viettoon!

lauantai 10. joulukuuta 2011

Messari ja perheenlisäystä

Meillä ei ole koirarintamalla tapahtunut sen "ihmeellisempää", Duudson oli pentukehissä messarissa ja lauantaina hienosti KP ja ROP pentu. Sunnuntain tuomari ei kuulemma ollut sitten tykkäillyt koirasta juurikaan, hänen mukaan vielä kehittymätön jne. Nooh, ensimmäinen kerta kun Dumbo jäi ilman KPta ja lauantain tulos kuitenkin oli erittäin mieluinen ja sai hymyilemään ei niin hyvän sunnuntain jälkeen. Koira oli kuitenkin käyttäytynyt hienosti!
Kuvasta kiitos Titalle jälleen
Itse en tosiaan messariin päässyt ja itseasiassa meillä oli koirat hoidossa viikon päivät jokainen, Säde pentuineen ja Duudson Pirjolla ja loput olivat äidilläni. Meillä otettiin maailmaan tuloon "pieni" varaslähtö ja perheemme sai uuden perheenjäsenen 29.11.2011 klo 13.48 kun pikkuinen prinsessa syntyi maailmaan kiireellisellä sektiolla epäonnistuneen käynnistyksen jälkeen.
Nyt koirien kanssa elellään rauhallisesti, sen suurempia suunnitelmia ei ole näyttelysaralla ja seuraavat karkelot ovat luultavasti sitten Lahdessa vasta ensivuoden puolella. Nyt odotetaan kovasti lumen tuloa jotta tämä loputon kura, sade ja harmaus loppuisi viimein.
Suloisuus <3

maanantai 14. marraskuuta 2011

Pentujen muutto

Hiljaista, hyvin hiljaista meidän elämä - arki rullaa paikoillaan ja tämä mama näkee sydämien kuvia silmissään jokakerta katsoessaan pentuaitaukseen päin. Voi kauhia kun nuo tulevat vieroitusikään ja lähtevät maailmalle, sniif! No mutta lohduttaudun ajatuksella että saan Säteen takaisin kainaloon nukkumaan - sitä jos mitä on ikävä!
Vimppa 13.11.2011
Arki tosissaan rullaa ihan omalla normaalilla painolla, pennut toki määräävät jonkin verran elämää mutta eipä se haittaa. On tämä vain niin ihmeellistä seurata näiden kasvua, hyvä että ei tippa tullut linssiin kun nämä löysivät uuden herkun, mamman ruuat! Madotus jännitti kokematonta minua hirmuisesti mutta se meni hienosti! Aika on lentänyt siivillä, voin vain kuvitella kuinka tylsää elämä olisi itsellä näin kotona kokoajan ollessa jos ei nämä pienet sydänten murskaajat olisi täällä.
Jäppinen 13.11.2011
Pennut muuttivat tänään olohuoneeseen meidän makuuhuoneesta, Vimppaa se harmitti kamalasti alkuun, Jäppinen oli itselleen tyypillisesti "WOW JEA" fiiliksellä ja Minimäni hieman rauhallisemmin lähti tutkimaan samointein pesänsä uutta ympäristöä. Totesin että makuuhuoneessa nämä touhutoopet pitävät hieman turhan paljon mekkalaa riehuessaan öisin ja itse en saa nukuttua. Ja tämän lisäksi sain pentuaitausta hieman isonnettua ja iltatouhuamiset jotka on muutoinkin suoritettu olohuoneessa on täten "helpompi" järjestää - senkun avaa aitauksen portin. Nyt noin puolituntia uudessa "kämpässä" ja tie on löytynyt mamin tissille eli koti tsekattu hyväksi ilmiselvästi.
Kaikki vielä pedissä ennen iltarallia 13.11.2011
Muilla mamin kultamussukoilla arki on tosissaan pyörinyt hyvin tasaisesti, mitään uutta ei ole tapahtunut ja pikkuhiljaa alkaa näköjään tulla kylmempi - ihanaa! Tämä varmaan yli kuukauden kestänyt kuraralli on jo hiljaksiin alkanut tympimään - pieni pakkanen jäädyttää maan sopivasti ja kämppä ei näytä siltä yhtäjaksoisesti että jaaha, koirat ovat kirmanneet sisälle! Pikkuhiljaa alan myös jännittämään messukeskuksen näyttelyitä, meidän DumboDuudsoni lähtee sinne molempina päivinä - toivotaan että olen itsekin edelleen yhtenä kappaleena ja pääsen katsomaan jätkän esiintymistä!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Huojuntaa

Varmasti monet toivoisivat nyt pentujen kasvun vuoksi ahkerampaa päivittelyä ja pahoittelen jälleen parin viikon taukoa. Nyt on elämässä vain ollut paljon iloista ja surullistakin asiaa ettei jaksamista ole ollut blogiin tulla turinoimaan, isoimmat uutiset kuitenkin mahtuvat kaikki viikon sisään joten!
Toukat 10pvä
Pentulit ovat kasvaneet hurjasti! Tasaista painon kasvua on kaikilla ja silmät ovat auki! Ensimmäisenä silmät avasi keskimmäinen jäppinen kymmenen päivän iässä, minimään seuraavana ja saman päivän iltana alkoi myös viimoisen vaavelin simmut raottua. Nyt harjoitellaan kovasti kävelyä, Minimään ehkä ahkerimpana mutta ehdottomasti huojuvimpana! Hihhih, kohta täällä onkin sitten pikkupentulit viilettämässä ympäri kämppää ja saan luultavasti kokea sen "hauskimman" puolen pentuajasta! No ei vais, voin uskoa että päätä tulisi hakattua seinään jos nuita syntyisi kerrallaan vaikka yhtä paljon kuin isolle koiralle, mutta kun pentue koko on suhteessa aika pieni niin eiköhän jaksamus riitä. Ainakin tällähetkellä makkariin meno aiheuttaa tämän talon emännälle syrämmiä silmiin jopa ehkä vähän liikaa!
Minimään!

 Säde on Hyvä äiti isolla H:lla. Välillä meinaa tylsyys iskeä mutta kun saa tovin kulkea asunnossa vapaana tuleekin kiire vauvojen luo. Jos joku pentukoppasesta on tipahtanut mamman tissin mukana pois, en havahdu pennun itkuun, Säde itkee ihan hurjasti ja pyörii pennun ympärillä kuin hullu! Ilo on seurata tuollaisen koiraäidin pennun hoitoa! Nyt toki alkaa huomaamaan energiapakkauksella sangen räjähtävää energiaa. Joka päivä tulee hepulit jolloin riehuu kuin hullu mutta se onkin meidän elohopea Säde!
Jäppinen 10pvä
Mutta palataan muihin asioihin.Kävin viikonloppuna kasvattajan peruskurssin, läpäisin kokeen joten hiljalleen voin alkaa anomaan omaa kennelnimeä! Kieltämättä aika hurjaa mutta ihanaa. Ajattelin ensin käydä vasta keväällä/ensi syksynä mutta olihan se helpompaa ennen omaa jakautumista suorittaa. Tuntuu hurjalta että kohta täällä on oikea ihmislapsi, tulevaisuuden junior handler! 
Jälleen kiitän Ninniä! Hän kiltisti vei Brendan ja Duudsonin sunnuntaina Lohjan pentunäyttelyyn kun itse istuskelin luennoilla. Myönnän että olin aika tulisilla hiilillä! Meidän pikkumies sai jälleen KPn ja viimekerran VSP vaihtui ROPiin! Ensimmäinen kerta kun oma koira on ROP enkä ole näkemässä, mutta onneksi ehdin nähdä ryhmäkehän! Voin kertoa että nuo kaksi teiniä oli niin väsyneitä päivästä illalla että huhhuh. Lupaan joku kaunis päivä ihan lähiaikoina kuvata Duudsonin sen palkintojen kanssa! Pitäähän nyt ainakin ROP kuva saada. 
Veljekset kasassa, tästä huomaa hyvin kuinka tumma nenukki viimoisena syntyneellä on!












maanantai 10. lokakuuta 2011

Aloitetaan ihan alkajaisiksi kertomalla chihuerkkarien tulokset. Tuomarin USAsta saakka tullut Richard Miller, joka on myös itse kasvattanut chihuja pitkään. Hän jakoi erittäin runsaasti tyydyttävää ja hyvää jotenka jos hän antoi erittäin hyvän sai olla koiraansa jo hyvin tyytyväinen, erinomainen oli suorastaan lottovoitto! Pennut ja pk junnu-urokset arvosteli Suomalainen Unto Timonen.
Duudson 6kk
Pentuja minulla oli kehissä Duudson ja Brenda, molemmat käyttäytyivät kehässä hyvin - Brendasta tuli ilmeisimmin päivän viihdyttäjä sillä tytöllä oli niin hirmuisen hauskaa ja se käyttäytyi niin Brendamaisen hömeliin tapaan kuin olla ja osaa! No ainakaan minun vauvvoja ei kehässä pelota, sen kertoo myös molempien tismalleen täsmäävä arvostelun alku "Reipas ja iloinen uros/narttupentu". Duudson sijoittui omassa luokassaan toiseksi, voittaja oli hurjan hienosti kehittynyt ja kehän alkua odotellessa luulin sen olevan junnu-uros. Saipahan Duudson kunniapalkinnon tälläkin kertaa ja sijoittui paras urospentu kehässä vielä kolmanneksi! Ei pöllömpää. Brendan kauneus nähtiin niinä harvinaisina hetkinä kun neito oli aloillaan ja Brenda narttujen joukossa ihan samoilla titteleillä kuin Dumbo Duudsonkin! Kyllä oli tämän mamin hymy herkässä 24pennusta vain kuusi sai KPn ja meidän pikkuisia nappisilmiä niistä oli kaksi!
Häntä viuhui kokoajan, mutta oli niitä harvinaisia hetkiä kun
Brenda jaksoi olla aloillaan. Ikää hitusen alle 8kk
  

Meidän Aada on nyt sitten virallisesti "aikuisteniässä" nimittäin pentukehät on ohi ja meidän nuori nainen on nytten juniori! Jälkeenpäin ajateltuna ei ehkä ollut kovin fiksua viedä juuri 9kk:si kääntynyttä narttua kehään, mutta ilmoittaessani olin sen verran shokissa tästä Aadan aikuistumisesta etten sen vertaa ajatellut. Kaiken lisäksi tämä tuomari ei ikää kysellyt. Aada sai kuitenkin ihan mukavan arvostelun ja neiti esiintyi nätisti! Hhan sieltä tuli, mutta olen siihen erittäin tyytyväinen tämän tuomarin kohdalla! Hieno pieni nainen!
Unisesta Aata Matamista on tullut aikuinen!
Pyry yllätti minut ihan totaalisesti, sillä on kasvanvaihto meneillään ja turkki on köyhtynyt aika paljon. Nartuissa sitäpaitsi ei ollut eriä (jokseenkin yllättävää?) jaettu juuri lainkaan. Avoimia narttuja oli mukana 20 ja viisiniistä sai erinomaisen - meidän Pyry pymperö oli yksi niistä! Lie sitten meidän häviö, Ninni esitti Pyryn - Pyry näki minut kehänlaidalla ja sen jälkeen häntä vispasi minuun päin ja huomio oli ihan muualla kun tuomari yritti saada neidon huomion itseensä kilpailuluokassa. Höpsö Pyry - muuten se esiityi kyllä taas todella hyvin!
Pyrypallero the pyllykarva!
Kiitos jälleen Ninnille kaikkien esittämisestä, itse olin flunssan, masuasukin ja pe la yön valvomisen takia ihan tokkurainen. Ninni saa viedä Duudsonin ja Brendan vielä Lohjan pentunlyyn 23.10. ihan itsekseen sillä itse olen silloin siellä kasvattajakurssilla. Ninni parkaa ilmeisesti jännittää tämä "vastuu", mutta itse luotan siihen että hyvin se menee! Oikeastaan kehän laidalla sivustaseuraajana/jännittäjänä oli niinkin mukavaa, että ties vaikka nakittaisin kaikki esittämishommat Ninnille, hän hoitaa homman ilmiselvästi loistavasti kotiin ja hän pitää esittämisestä hurjasti!

Eli blogia aiemmin lukeneet jo varmaan arvelivatkin miksi pe-la yö tuli valvottua. Säde oli koko illan hieman väsyneen rauhattoman levoton, tyhjensi suolensa useaan otteeseen, ei löytänyt hyvää asentoa ja ei ummistanut silmiään puolta minuuttia pidemmäksi aikaa. Aloitti saman sohvan raapimisen mitä viimeksikin ennen synnytystä eli meillä alettiin tekemään maailmaan pieniä vaavoja ilmiselvästi.
Pari päivää ennen synnytystä, Säteen massu oli aika
kunnioitettavan kokoinen!
Tasan puolenyön aikaa syntyi ensimmäinen pentu maailmaan, Säde hoisi homman todella hienosti, ei ähkinyt, puhkunut, läähättänyt - ei mitään. Pentu vain "liukui" tasaisesti maailmaan. 130g tumma soopeli uros. Säde alkoi pian petailemaan uudelleen, nyt jo hieman läähätteli. Välillä kuitenkin asettui aloilleen ja itse meinasin nukahtaa koko ajan - olin nukkunut pari aiempaa yötä huonosti valmiudessa neidin synnytykseen. Puoli kaksi syntyi samalla mallilla liukuen maailmaan toinen pentu. Vaalea soopeliuros 170g eli tällä jässikällä oli jo kokoa! Tämänkin Säde hoisi niin hienosti, ei kipuillut, ei ähkinyt, ponnisteli vain tasaisesti, on se super tyttö! Tämän jälkeen Säde rauhoittui kokonaan, mahassa kuitenkin selkeästi vielä oli jotain joten ei voinut alkaa nukkumaan vaikka Säde itse alkoikin. Pariin otteeseen käytiin pissillä kävelemässä. Itse keittelin teetä, kävin suihkussa yms jotta pysyin hereillä - ajattelin jo pientä torkuttamista kännykän herätyskellon kanssa mutten uskaltanut koska unenlahjani on ainakin ennen olleet sen verran hyvät että olisin vetänyt onnessaan unta palloon aamuun saakka. Raskaus on tosin tehnyt minusta "hieman" herkemmin heräävän.
Ensimmäisenä syntynyt pikkumies
Puoli viisi maailmaan liukui viimeinen pentu, tumma soopeli uros hänkin, painoa 157g eli jokainen pentu erittäin hyvän kokoisia - tosin nyt tuo pienin tuntuu NIIN pieneltä kun nuo kaksi jössikkää on sen verran isoja häneen verrattuna. Kaikki ovat kasvaneet hienosti, isoin pentu on jo ylittänyt 200g rajan! Säde hoitaa vaavansa uskomattoman hienosti. Oivoi, pienten mentujen maiskutus, ininä yms on niin ihanaa kuultavaa!
157g, 130g ja 170g
Veljekset olivat kaikki heti ahneesti tissillä!

torstai 22. syyskuuta 2011

Synttärihumua!

Alkuun palataan viime sunnuntaihin ja Lohjan pentunäyttelyyn! Voi juku kuin riemuitsin myöhäisestä lähdöstä ja lyhyestä matkasta mutta ja pahpyhpuh. Minulla oli täällä siis viikon harjoittelemassa kasvattajan yorkki ja kyllä menin solmuun kun tajusin että herätys kukonlaukun aikaan siltikin koska koira pitää pestä, föönata ja puunata! Jos joskus annan pientäkin viitettä että haluaisin turkkirotua niin lyökää minua vaikka halolla päähän, ei ole minun juttu vaikka koissu oli muuten oikein mukava pentunen! Harjoitus tuotti tulosta ja Stella sai hienosti KPn ja oli VSP!
Hyvä malliesimerkki kuinka aamuisin pitää nukkua - pitkään ja sikeasti
Mutta palataan siihen "oikeaan" rotuun ja näihin mamman mussukoihin. Meidän pikkuäijä Duudson oli ensimmäisenä vuorossa, 5-alle7kk urokset. Mukana 4 urosta, Duudson esiintyi hienosti! Kun tuomari kätteli ensimmäistä fiilis oli no ei ainakaan voitettu mutta mitäs, se menikin neljällenne sijalle, sitten käteltiin kolmas, sitten toinen ja vikana eli siis ekana meidän pieni Duudsoni!! Tämä mamma halkesi ylpeydestä ja äijä sai ainoana KPn! Paras urospentu kehään en kuitenkaan uskaltanut asettaa hirmuisia toiveita ja taas sekoilin tuomarin kättelyissä mutta kun hetken kuluttua ymmärrykseeni tuli se että Duudson oli paras urospentu olin kädet ojossa ottamassa pikkumiestä pusuteltavaksi, ihan kehään asti en kehdannut mennä koiraani hakemaan mutta mieli teki!
Hieno hieno hieno Pikkumies elokuussa
Brenda ja Aada oli molemmat sitten 7-alle9kk narttupennuissa joten tämä emäntäkin "joutui" kehään. Aada liikkui varmaan parhaimmalla energialla tällä kertaa ja muutenkin oli oikein hieno lapsi. Minä en sillä selkäni ilmaisi selkeän mielipiteen sopiiko sille enää koiran esittäminen vai ei, hyvä ettei irvistelyksi meno jo mennyt, suorastaan tuskaista! Brendakin esiintyi hienosti Ninnin kanssa ja kenestäkään pennusta ei voi sanoa että ne arkailisivat tuomaria sitten ja yhtään! Narttuja oli neljä myös tässä luokassa, Aada toinen ja sai KPn ja Brenda kolmas. Brendan pitää vielä selkeästi kehittyä mutta puolustelen neitiä hieman sillä että se oli näyttelyissä vasta juuri ja juuri 7kk kääntynyt joten katsotaan mitä ensi näyttelyissä sanotaan!
Sitten pitkäkarvaisten ROP kehään. Nyt myönnän etten tiedä mistä tämä jännitys tulee - onko kehän laidalla pahempi, johtuuko se mahan potkivasta mykystä vai mistä sillä minun teki mieli laittaa laput silmille ja korvat lukkoon. Duudson mielettömän hienosti VSP eikä hävinnyt totisesti huonolle sillä pk ROP pentu oli myös Ryhmän ykkönen - Onnea heille siitä jos meidän turinoita joku edes lukee!
Tämä mami tuli näyttelyistä kotiin niin poltteessa että huhuh, ihan laulaa teki mieli "Meillä on hienot koooirat, meillä on hienot koiiirat"! Kiitos Ninnille taas tuhannesti esittämisestä!
Dingelidongelit oli kaikki esillä ja ne on niin hienoja <3

Mutta tosiaan, meillä on Suurta Synttärihumua aistittavissa sillä prinsessamme Lady Sarah täyttää vuosia, isoja lukuja vieläpä sillä VIISI vuotta tulee pienen chitsupitsusen koirapassiin täyteen! Meidän mummu, voi juku. Sara sai hieman ennakoivana synttärilahjana lämmitettävän pedin odottamaan kylmiä talvi-iltoja ja mikä parasta, sitä voi käyttää autossakin! Toki jotain herkkua pitää rouvalle antaa, pihvitikut voisi kuulostaa hyvältä tai niin ainakin arvelen!
En tiedä vaikuttaako Säteen muhkea raskaana oleva olemus vai mikä mutta Saralla taitaa olla keski-iänkriisi! Tuossa pikkuneidissä ei ole IKINÄ ollut näin paljon energiaa mitä nyt löytyy ja voin sanoa että tämä mamma on ihan ihmeissään! Onneksi Sara on olemassa, se on kyllä niin tärkeä! Ja söpö superkokkiapuri!
Sara kutsui synttäreitään viettämään Mummon, Lumian ja Layan ja Siskoni Jennin ja hänen nuoremman beaglensa Alman, Säteen vuoksi Eetu joutuu jäämään kotiin! Toivottavasti vieraat pääsevät paikalle!
Ensi kerralla onkin sitten luultavasti joko pentu-uutisia tai erkkariturinoita ellen innostu stooreilemaan ennen sitä jotain! Palaamisiin, me lähdetään nyt Saran kanssa nukkumaan että synttäripäivän aamu tulee nopeammin, selkeästi mummutkin odottavat saavatko he paketteja!

perjantai 16. syyskuuta 2011

Siskokset kuin kaksi marjaa?

Tämän tekstin idea tuli jutellessani siskoni kanssa facebookissa koirien käytöksestä rokotustilanteessa. Aadahan huutaa kuin hyeena: "Aiaiaiaaaii, soitan pelastakaa chuhuahua ry:hyn jos etten heti lopeta". Noh se on muutenkin meidän draama queen joka tilanteessa ja esimerkiksi turkkia harjaillessa soitetaan jälleen pelastakaa chihuahua ry:hyn jos ei huomaa takkua ja se hieman neitoa nipistää. Breda taas on ihan normaaliin tapaansa häntää heiluttava itsensä rokottaessa ja totesinkin siskolleni että olisi niin super löytää jostain chuhuahuakokoinen hamsterihyrrä! Olisi ehkä paras löytö tainnuttamaan tuon pienen energiapakkauksen loputon energia! Mielikuva Brendasta hamsterihyrrässä juoksemassa naurattaa toki mutta jos minun pitäisi joku koiristamme sinne miettiä niin se olisi ehdottomasti Brenda, jota ei myöskään ylläripylläri koskaan satu mikään ikinä koskaan.
Mutta tosiaan, tästä lähdin miettimään että kuinka erilaisia samasta isä olevat tyttöset ovat - en ikinä voisi kuvitella niitä siskoksiksi jos en tietäisi.

Kun Aada tuli meille se pelkäsi lunta ihan kamalasti - itseasiassa pikkuneiti huusi kuin syötävä laskettuani sen hurjan kylmään pelottavaan maahan. Noh, se oli onneksi alkushokki vain ja huutoa ei enää tullut mutta lumi pelotti pientä aatulipoloa vaikka kuinka kauan ja itku meinasi päästä kun muut katosivat lumipenkkojen taakse pihalla piipahtaessa. Ongelmia tuotti myös meidän pieni kuistinkynnys, kuisti on hieman lattiaamme alempana ja se oli tietysti Aadapololle kova paikka. Meni 2-3viikkoa ennenkuin koimme kokonaisen riemuvoiton siitä että Aada uskalsi mennä kuistille ja sieltä pois muiden perässä. Sitä tokikin harjoittelimme askel askeleelta, nostaen tytön tähän hurjalle kynnykselle josta alkuun toki pakitettiin aina pois! Onneksi harjoitus teki mestarin, mutta alkuun Aadan kanssa aiheutti kaikki rappuset yms vastaavat hurjasti ongelmia.

Brenda taas oon porskuttanut menemään kuin mikäkin päätön kana - ulos mentiin alusta saakka hienosti. Oikeastaan niin hienosti että Brenda muutamaan otteeseen kaahasi pihalle niiin hurjaa vauhtia että pienen tehopakkauksen jalat meni ihan solmuun ja neiti heitti voltin kynnyksen jälkeen. Onneksi tämä ei menoa haitannut sillä kirmaaminen jatkui samaan entiseen tyyliin ja ikinä ei pikkutytyä sattunut! Oletettavaa kyllä, Brenda ei yllätysyllätys pelännyt siskonsa tavoin lunta - ennemminkin se meni innoissaan tutkimaan jo aika paljon sulaneita kasoja "heii mitä nää on"!

Aada oli alkuun hieman huono syömään, maanittelua sai olla ja myönnän etten muistele ollenkaan haikeudella tuokioita "vielä kaksi nappulaa niin mamma on hirmu ylpeä". Usein minulla oli kaksi kippoa - toisessa kuivaa ja toisessa kostutettua koska mitään tarkkaa suosikkia ei neidillä ole ollut. Brenda oli alusta saakka suunnattoman ahne - on edelleen ja myönnettäköön sen oleman lauman kaikkein ahnein neito joka yrittää välillä jopa lauman pomon Saran kipolle siinä kuitenkaan onnistumatta. Onneksi iän karttuessa Aadakin on alkanut ahmimaan ja talon pennuilla onkin ehdottomasti paras ruokahalu!

Voin sanoa Aadaa pennuista viisaammaksi ihan heti, se on rauhallisempi ja osannut väistää aina todella nätisti. Brenda sen sijaan oli pentuna ihan hirmuinen jalkoihin änkeäjä, sai tosissaan varoa ettei se jäänyt jalkoihin. Vertailukohtia olisi monia, sen voin sanoa mutta tässä nyt pikaisesti mieleen tulevimmat. Pikku Brenda onneksi sai eloisamman painikaverin Duudsonista ja Aada uninen on saanut arvoisansa kauneusunet. Tälläkin hetkellä isosisko katsoo pedissä rentoutuneena kun pikkusisko painii täyttähäkää Duudsonin kanssa - kappas, taisivat astua neidon hännälle sillä piti hieman ärähtää.

Oli ne molemmat super söpöjä pieninä!


Porvoossa homma toimi hyvin taas, Sara EH ja Aadalle kiva arvostelu! Mutta meidän Pyry sai erinomaisen, SAn, luokkavoitto! Hienoahienoa! Paras narttukehässä oli vain viisi koiraa ja oli kivaa nähdä meidän Pyry niiden joukossa. Junnunarttu voitti, valiot ja veteraani (valio sekin) veivät muut sijat mutta kyllä - meillä ollaan äärimmäisen tyytyväisiä neidon saamaan vara-sertiin! Pyry lähti kasvattajalle Porvoosta, tulee vielä erkkariksi meille "kotiin" mutta valitettavasti Pyrden lapsiarkuus pakottaa meidät "luopumaan" neidistä ja noh. Erkkarit on meille tämän vuoden viimeinen koitos Pyryn osalta joten selkeämpää näin. Ikävä on kyllä kova mutta onneksi neitoa pääsen katsomaan aina kun haluan!
Säteen vauvamasu 2010, tämä kuva siksi että meidän pikkuinen Sämpylä on selkeästi tiine eli näitä kuvia saa kohta taas!
Oltiin mätsärissä treenaamassa keskiviikkona ja ilmasta huolimatta meidän superpoika Duudson nakitti itselleen pienten pentujen sinisten kakkostilan! Ruusukepoika toi toisen ruusukkeensa kotiin ja sai pokaalinkin! Ja herkkuja, ruokaa ja leluja! Se on kyllä niin mahti poika että! Saa nähdä mitä meidän kakaralaumasta tykätään Lohjan pentunäyttelyssä sunnuntaina!
Ilmoittauduin muuten kasvattajakurssille - hurjaa!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Härkää sarvista

Kuuntelen tuhinaa, miehen ja koirien koska kaikki nukkuvat, itsekin aijon tämän päivityksen jälkeen kiltisti sänkyyn mennä katsomaan suloisia unia. Tämä pitkä päivitys väli on hieman huono koska en muista mitä olen saanut viimeks stooreiltua, mätsäritarinoihin näköjään on jääty.

Turussa oli mukana Sara, Nami, Aada, Pyry ja äitini koira Laya joka sai hienosti EHn niinkuin myös Nami! Äitini kovasti haluaisi sysätä aina esittämisen jonkun muun harteille, mutta Laya yksinkertaisesti esiintyy mammani kanssa parhaiten ja onneksi hän sen aina suostuu ymmärtämään ja itse näyttää tyttelin - omasta mielestäni Layan suoritys paranee kerta kerralta. Jännitin Aadan esittämistä varmaan enemmän kuin kenenkään muun esittämistä koskaan ikinä! Oli hurjan hurjaa, mutta Aatuli halusi himmailla liikkeessään kovasti, kokonaisuudessaan kivan arvostelu kuitenkin. Pyry pääsi taas vakitilalleen ERI2 ilman SA mutta eipä hävitty huonolle, hataran muistini mukaan avoimen luokan voittaja sai Sertin ja oli jopa VSP. Sara oli niin hieno neito, niinkuin aina mutta tuomari antoi EHta aika jyrkällä kädellä, nooh. ERI meidän pikku Saranalle ja mitä vielä, luokkavoitto ja SA. Olin ihan JIPIIJIPII! Oikeastaan välittömästi tämä naantalinauronko koirineen pyydettiin takaisin kehään ja todettiin että narttu saa sertin niinhän. Olin ihan pois kärryiltä ja mutisin vain jotain suuntaan "joo". Pienen pieni Sara oli Turussa ainoa lyhytkarvainen chihunarttu joka sai SAn joka poiki meille sitten loogisesti PN1 ja Sertin! Olin taas kipittämässä kehästä pois niin johan minulle kailotettiin "älä mene mihinkään, ROP-kehä vielä" johon minä silmät suurina "Vien vain tämän pois" eli Sertiruusukkeen. Sara oli VSP kun ROP tittelin nappasi FI&LV&EE&LT&BALT MVA EEV-11 Rosalago MM's Ronaldinho eli huonolle ei todella hävitty. Ehkä elämäni ikimuistoisin päivä ja vielä en ole uskaltanut siskoltani kysyä nähtäväksi videomateriaaleja, hän siis kuvasi suoritukset - ilmeideni vaihtelut on varmasti näkemisen arvoisia mutta eikai sitä nyt ensimmäisellä voittokerralla olla ihan mukana menossa. 

Voittotyttönen <3
 Seuraavat näyttelyt oli meillä kaivarissa erikoisnäyttelyt 28.9. johon lähti tästä huushollista kaikki paitsi Säde joka sai hieman reissuntuntua sillä se meni mummolaan (äidilleni) hoitoon! Kiitos mummolle hoidosta, neito oli saanut päivän aikana hampipesun ja kynsienleikkuun ja paljon herkkuja ja touhua! Saran hyvä menestys jatkui Kaivarissa sillä se oli AVK1 ja sai SAn, PN-kehässä ei sijoitusta. Pyry ERI mutta sijoitusta ei tullut. Pennuista Aada esiintyi paremmin, sai tosi kivan arvostelun, hävisi erinomaisesti esiintyvälle kauniille pennulle eikä saanut KP:tä. Brenda esiintyi hyvin myös, viidestä ikäisestään pennusta hän oli hienosti kolmas ja arvostelu oikein kivaa luettavaa! Duudson jonka kanssa harjoittelu oli ollut kaikkein eniten lähellä nollaa oli tooosi hieno poika, sai KPn ja oli luokkansa kolmas! Olin niin ylpeä meidän pienestä miehestä joka oli täyttänyt vaadittavan 5kk vain pari päivää aiemmin! Pirjon sanoja lainaten, meillä on hienoja koiria!

Viime viikonloppuna Vantaalla oltiin Saran, Aadan ja Pyryn kanssa. Prinsessamme Sara sanoi hyi kuinka korkea hieman aamukasteinen ruoho onkaan ällöttävää ja se nosteli pieniä etukoipiaan  lähelle korvia ja takasiaan yli pyllyn. Saran pieni koko näkyy selkeästi juuri ruohokentällä, se ei siedä yhtään korkeaa ruohoa ja liikkeistä tulee - no aika kammottavan hupaisaa katsottavaa. EH tuli, tuomarin mukaan neidillä oli myös mulkosilmät mutta toisaalta, kukaan avoimen luokan nartuista ei saanut EHta kummepaa. Aada on löytänyt liikkeisiinsä jo hieman vauhtia ja se esiintyi hienosti Ninnin kanssa, hävisi samalle pennulle kuin viimeksi mutta ansaitsi tälläkertaa itselleen KPn! Pyrystä tuomari tykkäsi kovasti, hölpötteli sille omiaan ja palkitsi neitokaisen ERI AVK2 SA ja vieläpä PN4! Hienoa, nyt kolmet näyttelyt on mennyt oikein oikein hyvin, tehdään kaudelle hieno lopetus jos siis sama rata jatkuu sillä vähiin käy meidän näyttelyt. Ensi viikonloppuna on Porvoo, sitten on vielä chihujen erkkari johon lähdetään vain pitkäkarvaisten voimin kun kerran näyttely on jaettu kahdelle päivälle. Sen lisäksi muutamat pentunäyttelyt, mahdollisesti jos Duudson/Brenda pärjää marraskuulle viimeiset, muuten lokakuulle. 
Miksi näin ja miksemme tule Voittajanäyttelyyn yms. Ihan sen vuoksi että kasvatan mahassani tulevaa junior handleria ja vaikka laskettu on vasta 3.tammikuuta voi diabetekseni takia hän voi syntyä maailmaan hyvinkin hyvissä ajoin. Ja kuka edes tietää millainen olo minulla on kuukautta ennen virallista laskettua? En siis viitsi ottaa riskiä - olen jo nyt joutunut sairaslomalle selän vuoksi...

Sara ja kukkaseppele heinäkuussa 2011
 Olemme alkaneet lenkkeilemään enemmän joko äitini (ja samalla toki Lumian ja Layan) kanssa tai yksin oikeastaan päivittäin. Hankin lisää hihnanjakajia joten saan nyt kaikki kuusi koiraa samalla matkaan! Olen aika näky varmasti kuuden koiran kanssa liikenteessä ja muutaman kerran olenkin saanut selittää ohikulkijoille miten niin moni koira kulkee noin helposti kerralla. Eräs ihmetteli "eikö ne tappele". Meidän kuusikko kulkee tosi nätisti, alkuun meni hieman aikaa hakemiseen mikä on paras järjestys koska osa tulee perässä, osa edellä mutta kultainen keskitie on löytynyt. Saa nähdä mitä talvi sitten tuo taas tullessan, sanooko rinsessa Sarana että hyi, liian kylmä en voi tulla ulos vai miten käy. Viimetalvenahan Sara ei suostunut lenkkeilemään lainkaan, töppösistä ja takeista huolimatta vilukissalla oli liian kylmä!

Muuten elämä täällä meillä on hyvin normaalia, koirat ovat pihalla päivisin ja välillä käydään tallin mailla hieman riehumassa. Viikonloppuisin käydään näyttelyissä ja minun on ihan pakko kiittää Ninniä hurjasti avusta, ilman häntä en selviäisi reissuista! 
Sara katsoo pokaaleitaan yhtä ihmeissään kuin minä - miten nuo meille päätyi!

torstai 11. elokuuta 2011

Kerta kuukaudessa

Joo, näin näyttää olevan. Lupaan aktivoida itseni kirjoittamaan useammin, suurin syy on ollut kun en ole saanut uusia kuvia kun olen ollut niin törkylaiska niitä ottamaan. Heppanäyttelyt kävin kuvaamassa niin muistin  taas omistavani kivan kameran, oikeastaan kaksikin! Joten lupaan että kuvaan enemmän ja saan myös blogia aktivoitua!
Brenda todistaa että mami on löytänyt kameran takaisin hyppysiinsä!
Ensinnäkin syksy on saapunut ainakin osittain, iltaisin on kovin pimeää ja olen jo alkanut miettiä kynttilöiden esille kaivamista. Varmin merkki on kuitenkin ollut meidän piäni Sarana jolla on hirmuisen kylmä pihalla, tänään hieman sateisen ilman vuoksi olin sitten kiltti ja puin prinsessalle takin päälle! Varmaan tuolle Säteellekin kohta joutuu takkia alkaa laittamaan mutta se touhuaa ja touhottaa muksujen kanssa joten se pitää itsensä lämpimänä. Pitkäkarvaiset eivät vielä ole osoittaneet pienintäkään vilun merkkiä!
Hitsiläinen ku on KYLMÄ ja taustalla näkyy emännän aikuismaiset vaaleanpunaiset kumpparit
Mitäs tänne, ei oikeastaan yhtään mitään erikoista periaatetessa. Juoksuhärdellit ovat olleet meneillään ja olenkin hieman solmussa ollut tuon pikkuäijän kanssa. Onneksi Pyry ja Brenda eivät ole juoksussa niin äijä ei ole yksin joutunut "eristykseen". Olen siis aidannut koira-aidan kahteen lokeroon. Duudsonin seurananeitinä on saanut jompikumpi edellämainistuista toimia tasapuolisesti. Okei myönnän, Brenda enemmän mutta niillä on ehkä 100x kivempaa keskenään. Meidän talon villikot!
Painikaksikko
Aadan juoksu kun alkoi meinasi tämä emäntä herkistyä ihan kokonaan. Äitin pieni vaava on nyt iso tyttö! Juurihan se oli sellainen pörröinen pallo!
Säde astutettiin ihanaisella lk uroksella Crawford Jerome. Kaksi onnistunutta astutusta takana, toivotaan että kaikki menee niinkuin pitää ja saadaan pieniä Sämpylöitä maailmaan! Josko sieltä syntyisi vaikka tonnikala-, kinkku-, juusto ja meetwurstisämpylät! Voivoi, jokatapauksessa näitä odotellaan lokakuun alkupuoliskolla, jännittävää! Pääsenpähän harjoittelemaan kätilönhommia vielä kerran ennen omaa koitosta.
Tyrät ja äiti ovat kuin kaksi Marjaa
 Eilen oltiin Aadan ja Brendan kanssa Helsingissä mätsäreissä harjoittelemassa. Korkea ruoho hieman tuntui Aadaa haittaavan ja seisomisharjoituksia pitää tehdä molempien kanssa vielä hurjasti. Brenda sin ja Aada pun eikä muuta ihmeitä. Hienosti tytsyt hampit näytti ja ilmeisesti tuomarilla taisi olla chihuista pureva ja kiukkuisa kuva koska kehui kun kumpikaan ei murissut etc vaikka niitä hurjasti pelotti pöydällä. Hienot mamman tytöt! Koska olen hullu menen tänäänkin toisaalle Helsinkiin mätsäreihin, tälläkertaa Aadan ja Pyryn kanssa. Aadalle äkkiä kehävarmuutta alle koska lauantaina tää iso vaavi menee ensimmäisiin virallisiin Turun näyttelyihin. Jännitinköhän näin paljon edes Saran (ja samalla minun) ensimmäistä virallisten näyttelyiden koitosta, en takuulla!
Duudson on kehittynyt hurjasti
Kaikki rakkaat + äitini Lumia
 

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Laiskako?

Taas sain vierähtämään kuukauden välin tähän blogeiluun vaikka tapahtumia on ollut. Tiivistettynä elämämme on hyvin samanlaista kuin ennen - koirat ovat aamupäivät yksikseen kotona kotiväen ollessa töissä ja iltaisella touhutaan samoja juttuja kuin ennenkin.
Pyry riihimäellä
Juhannus vietettin perheen kesken Tammisaaressa mökkeillen - vein koirkatraasta suurimman osan kasvattajan hoitoon ja mökkielämää lähti viettämään vain Sara ja Säde. Ihana viikonloppu, mutta tuli todistettua että siskon koira Eetu (beagle) ja Säde eivät tule juttuun keskenään. Säde vihaa/pelkää Eetua suunnattomasti, haukkuu ja räkyttää, lähtee karkuun paniikissa kun Eetu tulee hiemankin lähemmäs ja Eetustahan se on ihan pop "JES, kerranki joku chihu joka leikkii". Meistä ihmisistähän tämä ei ollut kivaa ja ratkaisimme ongelman kaivamalla näyttelykärryt takakontista, Sara ja Säde olivat sitten kuninkaalisia saadessaan hovikyydin joka paikkaan emännän ähkien ja puhkien työntäessä kärryä saariston ei aina niin tasaisessa maastossa. Lumia ja Layakin nautiskelivat välillä kärrykyydistä ja etenkin grillipaikalla chihuklaani vietti aikaa kärryssä. Pitää muistaa joskus kaivaa kamera esiin ja ottaa kärrystämme kuva, sehän on siis tehty lastenrattaista ja aivan ihana peli - kulku on suhteellisen helppoa vaikeissakin paikoissa!! (etenkin kun minun koirat ei enää välitä jos mennään vähän möykkyisämmässä maastossa, ne istua tapittavat kyydissä hyvin arvokkaasti on kyyti kuinka heiluvaa tahansa - kunhan ei itse tarvitse pieniä jalkoja rasittaa)
Booris karjaalla - nämä olivat myös Booriksen vikat näyttelyt
Näyttelyissä ollaan käyty Kotkassa, Riihimäellä, Tuusulassa ja Karjaalla. Kotkassa päivä oli sateinen kuin mikä, Sara ilmoitti huonolla esiintymisellään että hui yöks, ällö keli. Hiekkakenttä oli aika märkä ja upottava ja voin vain kuvitella mitä se oli seuraavana päivänä sillä koko päivän satoi - juuri kun lähdimme, ehdimme vain motarille taivas repesi ja pystyimme ajamaan vain 40km/h. Onneksi pääsimme alta pois, mutta suurempaa menestystä ei tullut kenellekään.
Laya oli mukana Karjaalla, sille napsahti EH
Riksussa mukana Sara, Pyry ja Lumia. Nyt heittää oikosulkua ihan hirmuisasti mutta Lumia sai Hn, Sara vissiin EHn (mahdollisesti ERI) ja Pyry oli ERI3 ja nappasi itselleen viimen kaivatun SAn! Paras narttu kehässä ei kuitenkaan sijoitusta.
Pikku Sarana Karjaalla!
Tuusulassa mukana oli Nami, Pyry ja Booris. Päivä oli järkyttävän kuuma mutta onneksi saimme paikan varjosta niin selvisimme jotakuinkin hengissä, koirat olivat kopissa tyytyväisiä kopin ollessa peitetty ja koirilla oli märät froteetakit päällä. Namia jännitti kauhiasti ja tuloksena EH, Booris hienosti ja myös yllättävästi ERI3 ja Pyry hienosti ERI2 - jäätiin ilman SA mutta ei hävitty huonolle, Pyryn kilpakumppani valioitui samana päivänä.
Pyry Karjaalla
Karjaalla oli myös tuskaisen kuuma ja kaikki sielä käyneet tietävät näyttelyalueen olevan avoimella kentällä. Olin itse välillä jo luovuttamassa, olo oli tuskaisen kamala! Sara ja Booris molemmat EH, Pyry hienosti jälleen ERI2 mutta ilman SA jäätiin taas, muistaakseni karjaallakaan ei hävitty huonolle että sen puolesta kyllä.
Hieno hieno Pyry Karjaalla!
Kiitos kaikille tämän päivityksen kuville kuuluu Titta Lähdesmäki! Huomatkaa myös kuika hieno karva Pyryllä on nykyään! Lupaan kaivaa kameran esiin ja kuvata koiria myös kotioloissa lähiaikoina!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Paljon tapahtumaa takana

Viime päivityksestä on kulunut jo reipas kuukausi ja kuukausi on ollut täynnä vaikka ja mitä nyt kun jälkeenpäin ajattelee - päivitettävää siis olisi ollut kernaasti. Monesti olen meinannut asettaa sormet näppikselle mutta ei, en ole onnistunut saamaan järkevää tekstiä aikaan.
Kasteltu Aada
Näyttelyrintamalla on nyt pari viikkoa ollut rauhallista mutta takana on siis tampereen jälkeen Someron ryhmis, Aptus Helsingissä ja Helsingissä ryhmis. Ihmeempiä hurraahuutoja en voi mainostaa, Somerolla kukaan ei pärjännyt suuntaan taikka toiseen - parhaimmistommekin eli Sara ja Pyry jäivät EHlle.
Aptuksessa ystäväni Ninni esitti Säteen harjoitusmielessä, Hn taisi narttu napsaista. Maximin ja Saran näytin itse, Maxim sai Tampereen pöytäepisodista pysyvän kammon ja pöydällä ei esiintynyt sitten yhtään. Eniten minua järkytti kuitenkin Sara, kiva ja kompakti koira ei ollut lainkaan Unto Timosen mieleen ja myös pikku Sara sai tyydyttävän. Olin sen verran äimänkäkenä että tulos suorastaan huvitti minua. Sen verran kuitenkin totesin että minun naama ei tuomaria miellytä joten Ninni sai esittää myös Pyryn. Nartulle ERI ja sijoitus luokassaan olikohan 3 vai 4. Arvostelupaperit ovat jo kasvattajalla joten varmaksi en muista.
Pentupainia keväämmältä
Helsingin ryhmiksessä oli mukana Maximin sijaan Booris. Ninni esitti kaikki muut paitsi Saran, itselläni oli aikamoinen väsymys päällä ja tulevaisuutta ajatellen Ninnin on erittäin hyvä harjoitella näyttämishommia sillä hän tulee auttamaan minua näyttelyissä jatkossa paljonkin. Kaikki kiitos ja kumarrus hänelle siitä. Booris on saanut rohkeutta itselleen ja ulkonäyttelyt tuntuivat olevan pojan mieleen. Vielä jännitti hurjasti kyllä mutta eiköhän se siitä, tuloksena EH. Säde ei ollut Espanjalaisen tuomarin mieleen alapurennan takia, muuten arvostelu oli kuitenkin ihan hyvä, alapurenta kuitenkin johti valitettavaan tyydyttävään. Pyry tälläkertaa taas EHlla. Sara hienosti ERI2 luokassaan, SA vain jäi jälleen puuttumaan.
Nyt on Maximin ja Säteen näyttelyt takanapäin ainakin tällä haavaa, tulevissa näyttelyissä mukana kiertaa Sara, Pyry ja Booris ja pian on Aada ja Brendakin mukana remmissä. Myös Nami uskallettiin ilmoittaa Tuusulaan, Sara jää silloin kotio, tulee varmasti itselle hieman outo reissu.
Brenda ja Aada
Valmistujaisteni jälkeen maanantaina (30. pvä) lähdin koti Poria, hakemaan laumaan uutta jäsentä. Hankimme kasvattaja Pirjon kanssa yhteiseksi pitkäkarvaisen uroksen, minulle näyttelykoira ja toivottavasti myöhemmin jalostuskoiraksi josko vain saan kasvatustoiminnan joskus alkuun, Pirjolle tokikin jalostuskäyttöön. Tyytyväisiä ollaan pikkuäijään joka istui kirjavaan laumaan kuin nenä päähän, mutta pakko on sanoa että välillä on tämän emännän hermot tiukilla kun kolme riiviöikäistä kakaraa pistää menemään.
Pikku söpö Duudson
Hei, olen suloinen!
Lelun kanssa täysiä!
Vielä iso ja mullistava asia mitä tässä osoitteessa on sattunut on se että Pirjon lähtiessä ulkomaille näyttelyreissuun Susu tuli meille asustamaan täksi pidennetyksi viikonlopuksi. Laskettu olisi ollut vasta Pirjon paluuta seuraavana päivänä, mutta varuiksi pikkuneiti tuli hoivooni. Noh, saimme Jimin kanssa toimia kätilönä jo toisena yönä mitä Susu meillä vietti, minä tietenkin menossa seuraavana päivänä seitsämään töihin. Synnytys sujui todella hienosti, ensimmäinen pentu valitettavasti syntyi kuolleena mutta kolme muuta - hyvin pientä pentua syntyi onneksi elävänä. Synnytys oli hyvin nopea, kaikki neljä pentua reilussa tunnissa, narttu oli rauhallinen koko synnytyksen ajan. Valitettavasti tehohoidosta huolimatta menetimme kaksi pientä parin päivän kuluttua syntymästä, mutta onneksi viimeisenä syntynyt poika jäi henkiin ja kerää painoa hurjaa vauhtia. Nyt odotetaan juoksua Namille, sen jälkeen jossain vaiheessa Säde. Pyry pitää taukoa ihan vain turkkinsa vuoksi, se on vieläkin hieman hiekohkossa kunnossa vaikka pennuista on pian puoli vuotta.
Kaikki pennut vielä elossa, sitkein sissi keskällä
Olemme saaneet nauttia lämpimistä päivistä oikein olan takaa, koirat ovat olleet pihalla mahdollisuuksien mukaan, välillä kuumuus kuitenkin äityy liian kovaksi ja koissut ovat olleet pahimmat helteet sisällä. Kastelu on ollut kova sana ja sen avulla koissulit ovat nauttineet pihalla olosta hurjasti. Palaamisiin.
Kuumaa on riittänyt!