torstai 10. maaliskuuta 2011

Kuorsaava otus

Meidän pieni pirpana kuoraa välillä oikein suloisesti, vaisusti mutta kuitenkin. Kai nyt pienen uinut ovat rankkoja kun pitää kasvaa isoksi, kauniiksi ja hienoksi näyttelykoiraksi ja tulevaksi äidiksikin. Aadalla on oikein oivat olosuhteet ajatellen tätä, sillä meillähän on nyt kaksi perhettä täällä, Sara - Säde ja Pyry - Aada, kaikki siis äitejä paitsi toki pikkuinen itse ja Sara jopa ehtinyt mummoksi asti.
Kaiken kukkuraksi tässä on neljä koiraa jotka ovat toisilleen jotain kautta sukua. Sara ja Pyry on Tuhkimon Cappucinosta joten puolisisaruksia keskenään ja siitähän sama suku jatkuu pennuille. Isä toki on näillä tulevilla/nykyisillä mamikoirilla eri, Sarakun on jo jättänyt mamman hommat taakseen ja keskittyy vain ja ainoastaan olemaan ätydellinen pieni otus jolla on enemmän etuoikeuksia kuin kenelläkään muulla mutta josko vaikenemme niistä, ettei muut koiruudet kateudu ihan - meillä tähän on jo totuttu ja muut ei noteeraa asiaa oikeastaan yhtään. Hih.


Elämä pyörii samaa rataa eteenpäin, oikeastaan mitään erikoisempia ei ole tapahtunut. Olemme päässeet hieman lenkkeilemään ja eilen nappasinkin Aadan takin sisään ja marssittiin muiden kanssa Äidilleni kyläilemään. Oli iloinen kohtaaminen kun Äiti tuli Lumian ja Layan kanssa vastaan, oikeastaan taisi olla ilo enemmän äitskylin koirien puolella mutta onko se niin nuukaa. Lumia ja Laya muutenkin rakastavat Saraa, saavat olla varovaisia kaikissa Sa- alkuisissa sanoissa kun jo koirat menevät iloisesti ovelle odottamaan, kun ovat tulossa meillepäin äiti saa kaksikkoon hurjasti vauhtia sanomalla "Mennään katsomaan Saranaa".
Sarasta pitää kaikki vaikka se onkin niin hillitty kiltti otus joka ei riehu pahemmin muiden kanssa, se on vaan kaikkien suosikki. Sara myös kestää rökitystä hirmuisesti ja auta armias kun se kerrankin ärähtää vaikka lelu suussaan niin eivät muut uudelleen yritä, Saran sana taitaa olla meidän koirapiirissä laki!

Me ollaan saatu näyttelykalenteri suunniteltua kesäkuuhun saakka, alustavasti heinäkuuhunkin mutta josko sitä en vielä julkaise kuitenkaan.
Eli:
23.4.2011 Lahti
7.5.2011 Tampere
21.5.2011 Somero (ryhmä)
22.5.2011 Helsinki
23.5.2011 Helsinki (ryhmä)
18.6.2011 Kotka
19.6.2011 Riihimäki

Mutta ennen näyttelyrumban alkua (jota tämä emäntä odottaa kovasti) otetaan meillä rennosti ja kaivaudutaan peittojen alle odottamaan kunnolla kevään tuloa!

Sara löytää aina ne pehmeimmät ja mukavimmat kolot mihin kaivautua, tässä isännän äidin ihana pehmeä takki ja kaulaliina muodostivat täydellisen kaivautumispaikan

2 kommenttia:

  1. Aada on ihana <3 Melkein tulee pentukuume itellekkin, mutta onneksi vain melkein! Helsingin ryhmis taitaa muuten olla vasta 28.5 :) Kiitän onneani, että ei tällä hetkellä oo kuin yhden koiran kanssa sertijahti päällä, aika kivasti hupenee pankkitilin saldo näyttelyilmoihin :/ Ja vuosi vuodelta kiskotaan enemmän ja enemmän rahaa niistäkin.

    VastaaPoista
  2. Kappas, tullut väärä päivä tuohon. noh pistetään se väsymyksen piikkiin, tai kiireen. :D kirjoitan tekstit aina joko juuri ennen töihin lähtöä tai sitten silmät ristillä keskellä yötä.
    Jeps, minä luojan kiitos vain näytän koirat, ikuna ei olisi varaa kiikuttaa tätä lössiä joka suuntaan! Tajuttoman kalliita ovat kyllä, heppailu oli halvempaa jos ajatteli jotain kisoja mitä minä kävin.

    Aada on kyllä jotain liian suloista, kaikki meinaavat sen minulta ryövätä koska se hurmaa yksinkertaisesti kaikki. Saa nähdä jääkö yksi pentu meille kasvamaan, sitten olenkin ihan sytämmiä täynnä koko tyyppi kun täällä vilistäisi kaksi junioria. Ääw <3

    VastaaPoista