Tää ystävyys

Löysin selaillessani aikani tappamiseksi täydellisen kappaleen kahdelle rakkaalle otukselle. Arja Koriseva - Tää ystävyys, siinä on kappale joka sopii tyttölöille todella hyvin. Onhan kyseessä äiti ja tytär mutta silti, välillä on uskomatonta katsoa noiden kahden välistä sidettä, miksikään se ei ole muuttunut Säteen äidiksi tulon jälkeen, ehkä vain vahvistunut. Nämä kaksi pientä ovat aina yhdessä, Säde jopa on hieman riippuvainen Sarasta.

Ne nukkuvat vieretysten (pää toisen selän päällä, tismalleen samassa asennossa tai ovat muuten vain kylki kylkeä vasten). He syövät aina sulassa sovussa samasta kupista, ikinä ei tule ärinää, syödään ensin tämä kuppi tyhjäksi, siirrytään vasta sitten tuohon toiseen. Jos jännittää tai on vilu mennään vierekkäin kylki kykeä vasten. Säde myös on hieman mustis Sarasta ja saattaa alkuun hieman omia Saraa itselleen, Sara sen sijaan on mustasukkainen minusta. Nytkin kun vilkaisen olkani yli nään nuo kaksi nukkumassa. Säde kyljellään, Sara suloisesti kerällä Säteen etu- ja takatassujen välissä, kiinni Sämppiksen mahassa. Nuo söpöilevät liikaa sanoo tämä emäntä!

Me osataan tosi hyvin söpöillä

Nami lähti maanantaina kasvattajalle koska kaverini uros oli hyvin kiinnostunut siitä ja olenkin (kröhöm) saanut kiukkuisia puheluita etten tuo enää ainuttakaan koiraa jolla on mitään juoksujuttuja ollut tai on tulossa heille kylään. Pikkujäpä on kuulemma ihan sekaisin. Oho. Mutta tosiaan, Namikun meinataan astuttaa niin parempi viedä samantien jos vaikka tytöllä on väritön juoksu, olen kuitenkin pähkäillyt ja jahkaillut juoksusta jo tovin.

Tämä peti on Saran ja Säteen lemppari ja muut ei sinne mielellään saa tulla kun tytöt nauttivat laatuaikaa

Mutta ehei, en jäänyt kahden koiran kanssa odottelemaan vaavia. Tuisku saapui taloon ja huiih mikä meno ja meininki tässä huushollissa on. Heikompia hirvittäisi takuulla! Tuisku oli niin iloinen päästessään kaupunkitytöksi takaisin että huh. Se itkee, vinkuu, pörisee, kröhisee.... Ja etutassu nousee komeasti kattoa kohden. NO se on Tuisku! Pakko myöntää että emännällä (ja myönsi tuo isäntäkin) että on tuota kummallisesti ääntelevää pallosalamaa ollutkin jo ikävä!

"Väistä, haluun nähä tonne"

Huomenna otetaan yhteyttä eläinlääkäriin, Säde vuotaa vieläkin jonkun verran verta (aina öisin kun nukkuu) ja tämä häiritsee meitä nyt kovasti. Soitetaan ja jos lekuri tuumaa paremmaksi tuoda näytille niin sitten mennään, muussa tapauksessa seurailemme tilannetta, koira kuitenkin on normaali, leikkii ja touhuaa, pissii normaalisti ja ei ole lainkaan kipeän oloinen.

Anna äiti PUSU!