Aloittaakseni siitä mihin viimeksi jäin eli Brendaan. Neiti on tiine ja voi paksusti, laskettu on maanantaina joten pieniä on odotettavissa lähes minä hetkenä hyvänsä, kunhan muutaman päivän vielä jaksaisi niitä masussaan pidellä. Kun ihmisiltä kysytään heidän ollessa raskaana ohittavatko mummut suojatiellä Brenda voi vastata tähän kyllä, hidas lyllertäjä joka vaappuu kuin ankka. Mutta oma iloinen ja touhukas itsensä, pusuja satelee ja häntä pörrää kuin hyrrä kun vähänkin innostaa. Saas nähdä mitä energiapaukkuja sieltä tulee!
Tälle emännälle tämä pentue on hieman erilainen kuin muut tuolla tunnetasolla. Säde ja Nami ovat olleet aikuisia minulle tullessaan, mutta Brenda oli pieni pikkupentu meille tullessaan. Ja kauheaa ajatella että pieni mamman vauva tulee itse äidiksi, nyt voin samaistua viimein äitini rooliin silloinkun hän tuli mummuksi. Kyllä, on kivaa olla tunteellinen ja herkkä ihminen joka luultavasti vielä ajattelee ihan liikaa...
 |
| Brenda ja masu alkuviikosta |
Meillä talossa asuu voimanainen! Nimittäin tyttäreni. Hänestä on hulvattoman hauskaa olla koirahuoneen portilla katsomassa koissuja, kiljunta on mahdoton ja ihan superia kun pusuja satelee vaikka muille jakaa! Tässä kerran imuroidessani huomasin pölypalleron koissuhuoneessa ja hieman porttiin nojasin polvellani ja meinasin volteilla jatkaa sisälle koirahuoneeseen kun portin salpa hajosi. Tottakai tuollainen alle vuotias ei kovin tukevasti ihan heti alkuun seiso ja kun hän sen oppi niin portin heiluttaminen oli ihan superia. Yksinkertaisesti salvan silmukan tappi ei tätä jaksanut ja rauta mikälie pamahti katki. Noh, onneksi toinen löytyi kaapista mutta ei mennyt aikaakaan kun neitokainen keksi että tarpeeksi kun kädellään huitoo jossain vaiheessa tälläisen lankahakan saa kovin helposti auki. Lopulta vaihdoimme porttiin kokonaan uuden salvan ja uusi on työntösalpa. Siihen tarvitaan jo hieman motoriikkaa avaamiseen.
 |
| Brenda ja Aada esittelevät tärkeinä kulkureittiään terassilta pihalle. (Pah, kerjäävät rapsutuksia ja sisällepääsyä, mittari kun oli mennyt juuri pakkasen puolelle...) |
Mutta on pakko sanoa että onneksi meillä jokainen koissuli tuntuu rakastavan pikkuneitiä, pusuja satelee hurjasti ja Säde yrittää toisinaan tarjota lelujaan. Ja mitä kovempaa tyttö innosta kiljuu sen innostuneempia koirat ovat. Meneeköhän tämä ihan oikein?
 |
| Sara ja Säde tarkkaavaisena |
Jarppi lähti tädilleni vähän maalaiskaupunkistumaan, fiksua eikö! He siis asuvat vielä metikömmässä kuin me, mutta käyvät viikottain useamman kaupungissa ja näin Jarppi pääsee hakemaan sitä itseluottamusta vähän eri maisemiin kun poju niin kovasti on tupannut jännittämään näyttelytilanteita. Samalla poika saa kerrankin tilaisuuden olla lauman ainoa uros, tädillänikun on ennestään kolme chihua jotka ovat ihania tyttöjä.
Meillä pojat tulevat Erinomaisesti keskenään toimeen, mutta kyllä se Duudson on se lauman alfauros melkoisen kiistatta. Mutta nyt, palaamisiin!
 |
| Tälläiseksi topakaksi mieheksi kun saadaan Jarppinarppi myös näyttelyissä niin avot! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti