Hui, minäkun lupailen alkavani ahkeramman päivityksen ja päivitysvälit senkun pitenevät. Noh, puolustuksena ettei meillä ole tapahtunut mitään sen suurempaa maata mullistavaa.
Säteen pennut muuttivat maailmalle uusiin koteihin. Pienet iloiset viipeltäjät joissa riitti vauhtia enemmän kuin laki sallii! Ei sillä, aivan ihaniahan ne olivat, tai siis ovat edelleen. Jokainen pääsi hyvään kotiin ja en voi kuin toivottaa uusille perheille hirmuisesti onnea pienten kanssa!
 |
| Pentujen eka ulkoilu ja ei pelottanyt yhtään, sinkoilivat jokainen joka ilmansuuntaan kovalla vauhdilla - onneksi vahtivia silmiä oli emon lisäksi kaksi paria! |
Tämä emäntä on toisinsanoen siis onnensa kukkuloilla, sai rakkaan Säde Sämpylän kainaloon tutimaan! Miten voikin pieni asia merkitä niin paljon, ihana tuhiseva lämpöpatteri kainalossa saa kiukkuisenakin päivänä hymyn huulille. Säde hieman etsi lapsiaan pari päivää, tai lähinnä itkeskeli Namin pentu-aitauksen vieressä mutta nyt on pennut "unohtuneet" ja sukkien metsästys alkanut (tietääpä mistä metsästää kadonneet sukkaparit ja lapsen sukat on sitten ihan parhaita)..
 |
| Sara ja iso pehmohauva |
Sara ja Säde saivat muuten uuden pedin, ison pehmohauvan jonka sain siskoltani tyttärelleni leluksi/huonetta koristamaan. Sara kerran hipsi tytön huoneeseen jonne en koiria periaatteessa haluaisi päästää. Hipsin pienen hetken kuluttua perässä valmiina komentamaan neitiä asiasta ja kun viimeiset loikat hyökkäsin huoneeseen jo asennoituneena tiuskaisuun meinasi sydän pakahtua. Kamala äiti menossa komentamaan, kun toinen on mennyt hakemaan turvaa ja kaveria pehmo-hauvalta ja nukkui sen korvan alla. Säde siis oli juuri saanut tällöin pennut ja Sara periaatteessa oli yksin ja hieman yksinäinen. Pian Sara aina hipsi tytön huoneeseen hauvan luokse joten minun oli otettava hauva pediksi olohuoneeseen. Ja voi kuinka makoisasti Sara sen päällä nukkuukaan! Paras peti ikinä sanoo Sara!
 |
| Namin pojat |
Namin lapset ovat kasvaneet hienosti ja niistäkin on jo varauksia tullut. Tyttö jää ainakin toistaiseksi kotiin kasvamaan!
Näyttelyrintamalla on hiljaistakin hiljaisempaa. Yksinkertaisesti unohdin erkkarit ja voittajan kohdalla iski piheys. Me tarvitaan massaa (Duudson) ja kehäkokemusta (Jarppi) ja en yhtä koiraa viitsi lähteä roudaamaan näyttelyihin. Laiskaksi tullut vissiin, yhden koiran kanssahan homman aloitin. Duudson tosiaan tarvitsee nyt massan kasvatus kuurin, vinkkejä saa antaa ja Jarpin kanssa ravataan tiuhaan mätsäreissä (ainakun sopivan välimatkan päässä on). Vielä pojua jännittää, mutta eiköhän se siitä - joka kerralla paremmin ja paremmin. Onneksi meillä ei ole kiire!
Aada palaa mummilasta huomenna joten lauma taas kasassa, se on siis ollut lainassa äitini toisen koiran ollessa mammalomalla kasvattajansa luona. Ja Brenda toivon mukaan kasvattelee massussaan pikkuisia, peukut pystyyn!
 |
| Namin tyttö |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti