Kingi, näyttelymenestystä ja yksi veteraani

Meillä sanoi kone kaput joten sinne meni liuta vielä julkaisemattomia kuviakin. Noh, tänään oli tarkoitus kuvailla pitkästä aikaa kunnolla, mutta toki kamerasta loppui akku juuri kun sain ensimmäisen pennun kuvattua. Noh, josko huomenna! Ja löysin pikkukameran mystisesti aikaasitten kadonneen laturin. Ihan huippua, kun minä tunnetusti olen niin kovin ahkera kaivamaan tuon järkkärin piilosta esiin.

Saagan tyttö 5vk

Mutta asiaan. Meillä oli tälläviikolla juhlanhetki kun meidän Sara täytti kahdeksan vuotta! Ensimmäinen veteraanikehä on ensiviikon sunnuntaina Tuuloksen ryhmiksessä.
Mutta lainatakseni naamakirjaan kirjoittamaani: "Vuosien saatossa on tullut mummumaista pyöreyttä, hienoista pänkkiyttä, huomattavaa laiskuutta ja aamuisin pitää saada nukkua entistä pidempään. Mutta on se silti niin äärirakas ettei toista pientä Sitsusatsaa löydä mistään"

Sara melkopian minulle tultuaan äitini luona

Emppu on jättänyt toistaiseksi näyttelykehät. Se saa kasvaa ja kehittyä vielä, kulkee mukana turistin roolissa keräämässä itsevarmuutta. Tällähetkellä se on vielä todella ailahteleva ja jännittäjä. Raisiossa se voitti hienosti luokkansa saaden myös SAn, mutta seuraavalla viikolla se oli totaalisesti kipsissä Heinolassa. Duudsonin varasertiputki katkesi viimeviikolla Heinolassa, mutta ei ollenkaan niin ikävällä tavalla. Äijä oli nimittäin ROP saaden näin myös ensimmäisen sertinsä. Wipii, en voisi olla onnellisempi!

Duudson 21.9.2014 Tampereen ryhmiksessä

Mutta se todennäköisesti isoin asia josta vielä viimekerralla suljin visusti suuni. Minulle ja ystävälleni Kaisalle tuli yhteisomistukseen pitkäkarvainen kerma-uros Perfect Sweet Dream Lion King eli tutummin Kingi. Reipas ilopilleri, kunnon pusupoika johon on vähän kaikki täysin rakastuneita. Pojalla on luonnetta ikäisekseen roppakaupalla jonka katsomme vain hyväksi asiaksi koska povaamme Kingistä näyttelykoiraa. Kingi asustaa meillä joten se tulee pyörimään blogissa ihan arkipuuhiemmekin merkeissä.

Kotimatkalla

Kuvasta kiitos Gredi Pikani

Kingi osoittautui myös oikein tehokkaaksi parantajaksi kun emäntä potee flunssaa.

Uintia, näyttelyitä ja pentujen tuoksua

Näin muutamia videoita facebookissa chihuista uimassa ja mietintämyssy siirtyi päähäni siitä että mitenköhän meidän kakarat uisivat. Koska olin juuri ostanut tyttärelleni uuden altaan päätin täyttää vanhan uudelleen ja kokeilla miten pulikointi sujuisi siinä. Empulla oli homma alkuun täysin hukuksissa ja parka laskeutui veteen jalat tikkusuorana.

Empun tyyli saikin nimekseen "uppoava tukki", mutta pian alkoi Empunkin päässä raksuttamaan ja jutun juju löytyä. Saran uimatyyli sen sijaan on lähinnä kauhistunut Mikki Merihädässä, mutta kuumana kesäpäivänä mummeli kuitenkin tuntui tykkäävän vaikka ilme ei siltä ihan näytäkkään. Sen jälkeen kunnon kuivaushepulit ja nurmikolle kellahtaminen rankan parin minuutin urheilusuorituksen uuvuttamana. Voi tuota meidän pullantuoksuista mummelia!

Saran toinen uintikokeilu kotipihalla ja sen jälkeinen hepuli

Kun "kuivaharjoitukset" oli suoritettu kotialtaassa lähdimme kokeilemaan ihan järvivedessä polskimista. Meillä on tässä suhteellisen lähellä jopa kaksi rantaa joissa koissuleita saa käyttää pulikoimassa joten aika luksusta. Ensikesänä kyllä raahaan koko konkkaronkan uimaan! Emppu oli suorastaan suuri yllättäjä uimataidoillaan - tyynen rauhallista polskintaa. Sara veti myös järvessä Mikki Merihädässä tyylillään.

Kun uimisen aloittaa hyvissä ajoin ei varmasti huku sanoo Sara

Pakko hymyillä et suupielet ei kastu

Empun ensikosketus järviveteen

Toisella kerralla oltiin jo niin konkareita että pystyttiin pulikoimaan jo liki silmät kiinni

Näyttelyrintamalla on mennyt ihan kivasti nyt kaksi viimeistä näyttelyä. Emppu oli Raisiossa JUK1 saaden myös SA. Parasnarttu kisassa ei enää sijoitusta, mutta olimme jo tähän todella todella tyytyväisiä koska Empulla on ollut sen verran kovaa kehäjännitystä ja vaikka arvostelut on ollut hyviä on se yleensä jäänyt juurikin jännityksen vuoksi muiden taakse. Esiintyminen parantuu kerta kerralta vaikkakin Heinolassa Empun tuttu jännitys palasi ja saimme EHn. Duudson on nyt saanut niin Raisiosta kuin Heinolasta luokkavoiton ja Paras uros kehästä sijoituksen saaden myös Vara-sertin! Meidän hieno poju!

Puhelimella pikaräpsäisy ruusukkeen kera ukkelista

Meille on syntynyt myös pentuja! Säde sai 16.8. kolme pikkuista joiden isänä on Sweet Paola's Ultima Thule. Tätä pentuetta olen odottanut kuin sitä kuuluisaa kuuta nousevaa ja suurimmissa toiveissani toivoin narttupentua. Pentue oli koko unelmieni täyttymys kaksi narttua ja yksi uros.

Säteen pennut 22.8.2014 (narttu, narttu, uros)

Säteen pennut 28.8.2014 (narttu, uros, narttu)

Seuraavana lauantaina Saaga synnytti kaksi pentua, uroksen ja nartun meidän omasta Jarpista.

Saagan pikkuiset uros ja narttu 28.8.2014

Näyttelykesä

Niinkuin joku on saattanut huomata kotisivuilta niin jonkin verran ollaan näyttelyissä pyöritty. Emppu ja Duudson ovat olleet tämän kesän näyttelyissä juoksijat. Sara odottaa veteraanikehiä ja se tuntuu neidille sopivan. Se ei enää eväänsäkään liikuta kun poimin Empun sängystä aamulla näyttelyreissulle mukaan vaikka ennen oli liki loukkaantunut jos sitä ei otettu reissuun mukaan. Jarppi on ilmoitettu Heinolaan, se on kiertänyt nyt liki jokaisella reissulla turistina mukana joten saas nähdä onko jännitystä yhtään voitettu vaiko ei. Viimeisimmillä reissuilla se on ainakin nukkunut todella sikeästi jossain vaiheessa päivää eli jotain kehitystä on tapahtunut!

Duudson
Helsinki RN 8.6

Meillä on nyt vain kolme koissua täällä kotona, mutta pian Brenda ja Saaga tulevat takaisin Eijalta. Meillä oli myös kaverilta lainassa vajaa puolivuotias lyhytkarvainen soopelineito Hippo. Hän oli leikittäjän virkana Empulla, koska kehissä on Emppua hieman jännittänyt. Kerta kerralta paremmin, eiköhän Emppukin jännityksensä tule nielemään pikimmiten. Empun myötä olen itsekkin joutunut takaisin kehiin esittämään - sekun esiintyi minun kanssani paremmin kuin Ninnin koska annan sille ilmeisimmin turvan tuntua.

Emppu rentoutuu Helsingissä sylkyssä

Meillä on ollut kovat helteet ja koissulit on nauttinut kesästä kympillä. Laitankin alle muutaman kuvan mitä kesän aikana on tullut napsittua.

Kaksi äärirakasta - Säde & Sara

Emppu

Brenda

Säde, Sara, Hippo & Emppu

Loistava suojapaikka helteillä - toisinaan jopa Sara eksyy tuonne joka on liki vuosisadan suurin ihme!

Chihuahua & pieni lapsi

Niinkuin blogiani lukeneet tietävät niin meidän perheeseen kuuluu myös pikkuneiti lähes 2½v pikkuneiti. Tiedän useita jotka epäilevät miten pieni lapsi ja näinkin pienet koirat kuin meillä täällä vilistää sopivat yhteen. Tämä on aihe joka jakaa mielipiteitä roppakaupalla ja rehellisesti minua jännittää edes julkaista tämä teksti vaikka se onkin täysin pintaraapaisu aiheesta ja kertoo vain omista kokemuksista.

Pihaleikkejä yhdessä
Kiitos kuvasta Kaisa Eskola

Meillä oli koiria useampi jo ennen tytön syntymää ja mielessä ei edes käynyt se, että koirat eivät sopisi lapsen kanssa saman katon alle. Raskauden alkuvaiheillakin meille muutti uusi koira, nimittäin Duudson. Kerroin raskaudestani tietenkin kasvattajalle, koska olin näyttelykoiraa hakemassa, etenkin pikkuvauva-aikana ei näyttelyissä pääse niin ahkerasti ravaamaan ja sen jälkeenkin on tahti ollut rauhallisempi kuin aiemmin.

Pusuja portin välistä ja pikkuneidillä hurjan hauskaa.

Alkuunhan ei vastasyntyneestä ole koirille pahemmin haittaa ja etenkin nuoriso oppi elämään pikkuvauvojen kanssa loistavasti. Koirista on ollut jopa hyötyä, neitokainen ei todellakaan herää edes päiväunilta jos koirat alkavat haukkumaan yhtäkkiä. On siis tottunut yhtäkkisiin ääniin myös kesken unien. Mielestäni kaikkein hauskinta on se, että nykyisin Jarppi on korvat ihan töttöröllä ja jopa hieman huolestuneen oloinen kun televisiosta tulee vauvan itkua. Se tuli tosiaan siinä vaiheessa taloon kun meidän pikkuneiti oli vasta parin kuukauden ikäinen jos sitäkään. Nykyisinhän Jarppi asustelee minun tädilläni ja tämä on hänen kertomansa asia.

Tässä erinomainen esimerkki siitä miten pienen lapsen pitää toimia koirien kanssa, rauhallisesti lattialla istuen.
Kiitos kuvasta Kaisa Eskola

Tottakai vaatii paljon tarkkuuta pienen lapsen (ja isommankin) ja pienen koiran yhteiselossa. Toisaalta pieni koira pääsee nopeasti ja ovelasti lasta karkuun jos niitä alkaa meininki ahdistamaan. Silittäminen on etenkin alkuun kovakouraista, mutta jo pitkään meidän alle 2½v neiti on osannut silittää koiria nätisti. Tärkeintä onkin olla asioissa tiukka, jos esimerkiksi silittäminen menee kovakouraiseksi koira viedään pois ja niinsanottu leikki loppuu. Meillä leikkii edellämäinitut keskenään hippaa ja myös koirilla tuntuu olevan hauskaa.
Toisaalta olen kokenut jopa lapsien rohkaisevan koiria, tuttujen lapset ovat tottakai innoissaan meille tullessaan kun täällä kerran on useampi pieni koira. Namit ovat näissä tilanteessa kova sana ja jälleen voin sanoa että niin koirilla kuin lapsilla on huippu hauskaa kun molemmat saavat riemua namien antamisesta/saamisesta. Etenkin alle kouluikäisten lasten riemu on melkoinen kun koira namin ottaa, äänitaso nousee jne.

Kuten videosta näkyä saattaa koirista on pikkulapselle suurta hupia!Ja taitaapa tuolla meidän Sämpylälläkin olla melkoisen hupaisaa! Neidillä ikää n. 6kk.

Se mikä on meillä ehdotonta on se, että lapset saavat koiran syliin vain istuessaan. Usein kun lapsi istuu rauhassa parkkeeraa ainakin meidän Sara syliin rapsutettavaksi.  Toki on tuo meidänkin pikkuinen yrittänyt koiraa nostaa, mutta jo muutaman kiellon jälkeen homma meni perille eikä sen koomin yrityksiä ole ollut. Tärkeintä onkin vanhempien määrätietoisuus, kunhan hommassa on selkeät rajat en nää mitään estettä miksi chihu ei olisi sopiva sellaiseenkaan perheeseen missä on pieni lapsi.
Ja totuushan on ettei meillä jaksa neitiä kovin usein koirat tuon taivaallista kiinnostaa. Se on yhtäjaksoista rutiinia eikä koirissa ole siis mitään erikoista. Asiat jaksavat pikku lapsia kiinnostaa tovin, mutta mielenkiinto menee kuitenkin aika nopeasti umpeen.

Meillä Duudson on päässyt kerran jopa esiintymään mätsärissä ystäväni lapsen esittämänä!

Kysyin asiaan myös hyvän ystäväni Kaisa Eskolan (Kennel Redenstamm) mielipidettä:
"Meillä pennut ovat aina kasvaneet lapsiperheen keskuudessa. Hyvä ja turvallinen yhteiselo vaatii enemmän lapsen “kouluttamista” kuin pennun. Koira pääsee aina pakoon ja lapsen kanssa eletään koiran ehdoilla, jos se ei halua tulla tai olla enää sylissä, sen mielipidettä arvostetaan ja koira jätetään rauhaan. Pentua pidetään sylissä ainoastaan lattialla istuen. Myös juokseminen ja ovien paiskominen on kielletty jos pentu on samassa tilassa. Meillä on näillä ohjeilla ollut 11 vuoden aikana (vanhin lapsi nyt 11v) vain yksi tapaturma, kun pennun varvas jäi oven väliin lapsen paiskattua ovi kiinni.

 

Chihu on hyvä koira myös lapsiperheeseen, meiltä on lähtenyt useita pentuja koteihin joissa on myös alle kouluikäisiä lapsia."

Tasaista arkea

Jo on taas taukoa ollut, onneksi voin sanoa ettei meillä koirien kanssa mitään sen suurempaa maatamullistavaa ole tapahtunut. Tai on toisaalta, Nami sai 25.10.2013 pentuja jotka ovat löytäneet kaikki jo kodit. Lyhytkarvainen urospentu lähti itseasiassa tänään maailmaa valloittamaan, sellainen vilivilperi että leikkisästi häntä on tullut kutsutuksi täällä meillä Vintiöksi. Iloisia jokainen ja kaikki tässä suhteellisen lähellä meitä, eiköhän heitä siis jatkossakin nähdä!

Pikkulapset

"Vintiö"

Saatan olla aaaika söpö!

Suurin mullistava asia on se, että Aada Anselmiina muutti uuteen kotiin Helmikuun alussa. Päätös oli haikea, mutta Aadalle parempi näin. Neitokaisella menee oikein hyvin uudessa kodissaan ja saa rapsutuksia ja haleja yllinkyllin. Onnea vielä tätäkin kautta Aadan uuteen elämään!

Säde, Sara, Brenda, Saaga & Emppu

Pikku Emppunen on kasvanut ihan hurjasti, se on ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyynsä toukokuuhun. Vielä on pohdinta mihin muualle mennään, mutta ainakin neljä näyttelyä suht alkukesälle on mietintämyssyssä. Nyt puntaroin ilmoitanko muita kuin Empun ja Duudsonin, Jarppi tarvitsee vielä sitä itsevarmuutta, Saaga kasvattaa hyvin olematonta turkkiaan. Se näyttää vaihtavan karvan kaiken ja kerralla ja on melko lyhytkarvainen tällähetkellä kera tupsujen. Sara odottaa veteraanikehiä.

Rakkaita tyttöjä viime syksyä

Koirat saivat myös uudistetun aitauksen ja voi juku. Reaktio oli alkuun kuin uuteen miljööseen oltaisiin muutettu vaikka n. puolet onkin vanhaa aitausta. Pitäisi ottaa kuvia siitä, nyt on vain puhelimessa joitain satunnaisia räpsäisyjä. Noh, toisaalta aitaus on ollut vajaan viikon vasta valmis.

Emppu ja "Vintiö"

Terkkuja Aadalta

Aada matami on ollut mummulassa nyt jo pienen tovin kun äitini sijoituskoira on ollut mamman virkaa suorittamassa, Aada on siis ollut seuraneitinä Lumialle. Aada Anselmilla on mennyt oikein hyvin ja pikkuneiti on ihastuttanut taas kaikkia äiskän tuttuja. Aaduska on oppinut uuden tempun, osaa odottaa nätisti kun nameja piilotetaan. Se on meidän talon namihirmulle Aada ahmatille suuren suuri suoritus! Aada on päässyt saunomaan ja ollut sellaisena prinsessana että heikompia hirvittää. Aatuli on myös oppinut olemaan neljän tassun varassa nameja saadessaan, ihmeiden aikakausi ei ole siis vielä ohi. Maan vetovoima on ollut sen verran suuri kun on nameja tarjolla, pylly lysähtää lattiaan kuin tonnin painon olisi laskeutunut sen päälle. Nyt on ongelma selätetty, jee!

Hups, maan vetovoima yllätti...

Näin!

"Anna jo se nami"

"Heti"

Tuuloksen ryhmänäyttely sujui hyvin. Jarpille ja Saagalle EH hyvillä arvosteluilla. Tila oli haastava, halli kaikui todella paljon joten Saagalle hyvä debytointi kehiin ja Jarppikin käyttäytyi rohkeammin kuin yleensä. Eiköhän jännitys saada pojulta pois, arvostelut ovat erinomaisia mutta liikkeitä on hitusen haastava arvioida kun poika on ihan jännityksestä jähmeä. Duudsonille ERI ja Saralle ERI SA. Saranalla maailman ihanin kommentti, muoristakun näkee sen miksi hän on pullantuoksuinen mummu. Kommentti: Hieman "liian" hyvässä kunnossa.

Palaamisiin!

Uusi pieni & mätsärimenestystä

En enää jaksa aloittaa tekstiä voivottelulla kuinka kauan viimekerasta on aikaa. Välit on pitkiä ja siitä ei ole mitään kiisteltävää. Kesäkin oli ja meni, niin että hujahti!

Rakkauksia keväällä!

Jos palataan siihen mihin viimeksi jäätiin eli näyttelyihin. Edessähän oli Tuomarinkylän KV näyttely Saran, Jarpin ja Duudsonin kanssa - tuomarina Helle Dan Pålsson Tanskasta. Sara Saranainen EH AVK2, taas unohdin sen että Tuomarinkylässä nurmi ei ole meidän leidille se paras pohja. Korkea ruoho kun saa neitokaisen nostelemaan pikkuisia tassujaan liki päänsä korkeudelle. Jarppi odotetusti EH ja NUK1, tälläkertaa käytös oli rennompaa jo kehän ulkopuolella vaikka istuimme ihan kehässä "kiinni". Mutta hirvittäminen alkoi heti kehässä, noh - treeniä treeniä! Duudson ERI SA AVK1 PU4 ja VASERT!!! Mami oli niin ylpeä, vaikka se vara-serti on hieman "turha" kapistus, mutta kyllä sekin on kiva saada!

Hiano miäs ei jaksa stressata elämästä sen kummemmin!

 Muuten meidän kesä on ollut hyvin rauhallinen ja rento. Saaga ja Jarppi kävi pariin otteeseen mätsäreissä treenailemassa ja Saagalle yksi sijoituskin tuli ja palkinnoksi pari lelua ja maailman suloisin ja pienin keltainen ruusuke! Saaga esiintyy todella hyvin, pienestä treenistä huolimatta. Muuten ei olla näyttelyissä käyty. Karjaalla kävin turistin roolissa hieman pyörimässä ja vilkaisin chihukehäänkin. Autoin kuitenkin paljon siskoani beaglekehällä. Kyllähän se kirpaisi kun ei ollut omia mukana, mutta näin tälläerää. Näyttelykehiin palataan kuitenkin ensiviikon viikonloppuna Tuuloksen ryhmänäyttelyn tiimoilla. Mukaan lähtee ensikertalainen Saaga ja konkarit Duudson, Sara ja Jarppi.

Koira-aitaukseen on muodostuut kiva polku kun reitti on koissuleilla useimmiten melko selvä, terassilta hipsitään reippahaa vauhtia huvimajan rappuselle istua törröttämään.

Eilen lähdin kohti Saloa tarkoituksena treenata Jarppia ja Saagaa juuri Tuulosta varten. Valitettavasti tätini ei päässyt yllättäen paikalle sittenkään ja mukana olikin vain Duudson. Hienosti pojalla meni, SIN1 ja BIS4! Ei pöllömpi reissu siis vaikka harmittihan se hitusen kun ne treenattavat ei päässyt paikalle. Toisaalta, Duudsonille yksinreissaaminen oli erinomaista treeniä. Meilläkun on yleensä koirajuttuihin matkalla mukana ainakin kaksi nelijalkaista mukana.

Saran ja Brendan ilme kertoo erinomaiseti fiiliksen "Lapset........"

Joku varmasti jo huomasi kotisivuilta että meille on muuttanut uusi pikkuinen. Eli Redenstamm My Happy Empress eli tutummin Emppu. Kaunis kuin karkki, suloinen pikku riiviö, lyhytkarvainen narttu. Emppu on otettu laumaan hyvin, tällähetkellä se viettää vielä aikansa Säteen ja Säteen pennun kanssa. Säde sai siis vain yhden pennun joka oli niinsanotusti varattu jo ennen syntymää. Molemmilla on liki ikäistäänsä leikkiseuraa ja menoa ja pentupainia riittää!

Säteen pentu eli tutummin Bruno!

Carlo. Kuvasta kiitos omistajille

Brunon tulevat omistajat kävivät pentua katsomassa koiransa kanssa. Heillä on siis meidän viimevuotinen Namin pentu, tutummin Carlo. On pojasta hieno kehittynyt!

Emppu

Suloisuus <3

Vauhtimimmi