Niinkuin blogiani lukeneet tietävät niin meidän perheeseen kuuluu myös pikkuneiti lähes 2½v pikkuneiti. Tiedän useita jotka epäilevät miten pieni lapsi ja näinkin pienet koirat kuin meillä täällä vilistää sopivat yhteen. Tämä on aihe joka jakaa mielipiteitä roppakaupalla ja rehellisesti minua jännittää edes julkaista tämä teksti vaikka se onkin täysin pintaraapaisu aiheesta ja kertoo vain omista kokemuksista.
 |
Pihaleikkejä yhdessä
Kiitos kuvasta Kaisa Eskola |
Meillä oli koiria useampi jo ennen tytön syntymää ja mielessä ei edes käynyt se, että koirat eivät sopisi lapsen kanssa saman katon alle. Raskauden alkuvaiheillakin meille muutti uusi koira, nimittäin Duudson. Kerroin raskaudestani tietenkin kasvattajalle, koska olin näyttelykoiraa hakemassa, etenkin pikkuvauva-aikana ei näyttelyissä pääse niin ahkerasti ravaamaan ja sen jälkeenkin on tahti ollut rauhallisempi kuin aiemmin.
 |
| Pusuja portin välistä ja pikkuneidillä hurjan hauskaa. |
Alkuunhan ei vastasyntyneestä ole koirille pahemmin haittaa ja etenkin nuoriso oppi elämään pikkuvauvojen kanssa loistavasti. Koirista on ollut jopa hyötyä, neitokainen ei todellakaan herää edes päiväunilta jos koirat alkavat haukkumaan yhtäkkiä. On siis tottunut yhtäkkisiin ääniin myös kesken unien. Mielestäni kaikkein hauskinta on se, että nykyisin Jarppi on korvat ihan töttöröllä ja jopa hieman huolestuneen oloinen kun televisiosta tulee vauvan itkua. Se tuli tosiaan siinä vaiheessa taloon kun meidän pikkuneiti oli vasta parin kuukauden ikäinen jos sitäkään. Nykyisinhän Jarppi asustelee minun tädilläni ja tämä on hänen kertomansa asia.
 |
Tässä erinomainen esimerkki siitä miten pienen lapsen pitää toimia koirien kanssa, rauhallisesti lattialla istuen.
Kiitos kuvasta Kaisa Eskola |
Tottakai vaatii paljon tarkkuuta pienen lapsen (ja isommankin) ja pienen koiran yhteiselossa. Toisaalta pieni koira pääsee nopeasti ja ovelasti lasta karkuun jos niitä alkaa meininki ahdistamaan. Silittäminen on etenkin alkuun kovakouraista, mutta jo pitkään meidän alle 2½v neiti on osannut silittää koiria nätisti. Tärkeintä onkin olla asioissa tiukka, jos esimerkiksi silittäminen menee kovakouraiseksi koira viedään pois ja niinsanottu leikki loppuu. Meillä leikkii edellämäinitut keskenään hippaa ja myös koirilla tuntuu olevan hauskaa.
Toisaalta olen kokenut jopa lapsien rohkaisevan koiria, tuttujen lapset ovat tottakai innoissaan meille tullessaan kun täällä kerran on useampi pieni koira. Namit ovat näissä tilanteessa kova sana ja jälleen voin sanoa että niin koirilla kuin lapsilla on huippu hauskaa kun molemmat saavat riemua namien antamisesta/saamisesta. Etenkin alle kouluikäisten lasten riemu on melkoinen kun koira namin ottaa, äänitaso nousee jne.
Kuten videosta näkyä saattaa koirista on pikkulapselle suurta hupia!Ja taitaapa tuolla meidän Sämpylälläkin olla melkoisen hupaisaa! Neidillä ikää n. 6kk.
Se mikä on meillä ehdotonta on se, että lapset saavat koiran syliin vain istuessaan. Usein kun lapsi istuu rauhassa parkkeeraa ainakin meidän Sara syliin rapsutettavaksi. Toki on tuo meidänkin pikkuinen yrittänyt koiraa nostaa, mutta jo muutaman kiellon jälkeen homma meni perille eikä sen koomin yrityksiä ole ollut. Tärkeintä onkin vanhempien määrätietoisuus, kunhan hommassa on selkeät rajat en nää mitään estettä miksi chihu ei olisi sopiva sellaiseenkaan perheeseen missä on pieni lapsi.
Ja totuushan on ettei meillä jaksa neitiä kovin usein koirat tuon taivaallista kiinnostaa. Se on yhtäjaksoista rutiinia eikä koirissa ole siis mitään erikoista. Asiat jaksavat pikku lapsia kiinnostaa tovin, mutta mielenkiinto menee kuitenkin aika nopeasti umpeen.
 |
| Meillä Duudson on päässyt kerran jopa esiintymään mätsärissä ystäväni lapsen esittämänä! |
Kysyin asiaan myös hyvän ystäväni Kaisa Eskolan (Kennel Redenstamm) mielipidettä:
"Meillä pennut ovat aina kasvaneet lapsiperheen keskuudessa. Hyvä ja
turvallinen yhteiselo vaatii enemmän lapsen “kouluttamista” kuin pennun. Koira
pääsee aina pakoon ja lapsen kanssa eletään koiran ehdoilla, jos se ei halua
tulla tai olla enää sylissä, sen mielipidettä arvostetaan ja koira jätetään
rauhaan. Pentua pidetään sylissä ainoastaan lattialla istuen. Myös juokseminen
ja ovien paiskominen on kielletty jos pentu on samassa tilassa. Meillä on näillä
ohjeilla ollut 11 vuoden aikana (vanhin lapsi nyt 11v) vain yksi tapaturma, kun
pennun varvas jäi oven väliin lapsen paiskattua ovi kiinni.
Chihu on hyvä koira myös lapsiperheeseen, meiltä on lähtenyt useita pentuja
koteihin joissa on myös alle kouluikäisiä lapsia."
