Pienten koirien elämää

Annoskateus

2012-02-22T13:56:00.000-08:00

Meidän taloudessa on suuri ongelma, nimittäin tuskainen annoskateus. Vaikka jokaisella olisi grammalleen saman verran nappulaa omissa kupeissaan on ärinä valtaisa kun pitää syödä tietysti jokaisen samasta kiposta. Siinä jää nämä nöyremmän yksilöt sitten taka-alalle kun rohmut menevät ja vetävät kunnialla suurimman osan ateriasta. Joskus muinoin meillä oli kaikki vapaalla nappulalla, mutta se ei teinien aknssa sopinut kun emme saaneet sitten mitään rytmiä kakkimiseen. Tällöin ei ollut tätä ns. annoskateus ongelmaa. Nyt ruoka-aikaan levitän laajalle alueelle nappulat, syövät edelleen usein ihan vierekkäin mutta tappelua ei synny ja kaikki saavat massunsa täyteen!

Kiilusilmäinen nuoriso

Kun pistin ruoka-ajat ilmeni seuraava ongelma = Sara. Meidän kuningatar, lauman pomo on ollut aina hieman ongelmallinen ruokailun suhteen - se onkin ainut asia mistä huomaa sen olevan pentueen ainokainen. Sara tietää pääsevänsä kipolle kun tahtoo, jos sillä ei ole ruoka-aikaan nälkä ei se syönyt ja muut ehtivät rohmuta neidin ruuat. Lisäksi tuo on nirso, sille ei mikä tahansa kelpaa (mm. pahimpienkin nirsojen koirien ruualle tuo haistatti pitkät).

Brenda ja Brendan kulmakarvat

Koska meillä on nuoret isossa aitauksessa aina osan päivästä, yöt ja kotoa poissa ollessani päätin siirtää Saran ja tietysti samalla Säteen vapaalle ruualle. Se on ainut mikä sopii meitin neidille ja uskokaa huviksenne, kokeilin monia tyylejä jotta Sara söisi ruuat "haluttuun aikaan".

Terhakka Aatuli

Meillä söi myös kaikki samaa ruokaa, toki pennulle omaa. Saralla on ollut pientä hammaskivi ongelmaa, mutta tällähetkellä suussa ei ole sanomista eikä ainutkaan hammas heilu tms. Mutta huh miltä se haisi! Kyselin muutamalta kasvattajalta keksisivätkö he jotain ja lopulta teinien käydessä maitohampaiden poistossa kysäisin eläinlääkäriltä mielipidettä. Hän totesi ruuan olevan epäsopivaa koska hänenkään mielestä hampaissa/ikenissä ei ollut sanomista. Noh, merkki ja ruoka vaihtoon - nyt syödään minun makuun ökykallista herkkävatsaisen ruokaa ja haju on hälventynyt! Nyt saa taas pusukoira pussata!

Mamman komea Duudson

Mutta tosiaan, vaikka meidän vanhukset saavatkin syödä vapaana ruokansa eikä he ole nälkäisiä on Saran annoskateus aivan valtaisa. Nuorison aitaus muuttaa jok'ikinen kerta malliaan kun Sara yrittää kissamaiseen tyyliin onkia itselleen saalista! Otin videopätkääkin siitä koska ei sitä voi muuten oikein kuvailla. Palaamisiin!

Paljon kaikkea uutta ja ihanaa

2012-02-08T22:12:00.000-08:00

Viimepäivityksestä on törkykauan, monasti olen meinannut tarttua "kynän" varteen ja tulla naputtelemaan tänne tekstiä sillä meillä on paljonkin kerrottavaa. Talvi on koirarintamalla tehnyt meiningin aika rauhalliseksi, näyttelyitä ei ole ollut paitsi Turku mutta tytön laskettu oli tosisaan vasta tammikuun alussa joten en uskaltanut koiria sinne ilmoittaa. No sen sijaan lähdin näyttelykaipuutani paikkailemaan tytön kanssa katsojan muodossa. Oli kiva nähdä tuttuja joskin aika pikaisesti ja minulle oli ihan uutta kierrellä ja katsella muidenkin kuin niiden chihukehien menoa ja meininkiä. Onnea siskolle ja hänen beaglepennulleen vsp:stä ja kaverilleni junnu-dogonsa hienosta eri2 sijoituksesta!


Teinirallia ja jäätyneet vanhukset

Meidän teinit täyttävät tänävuonna myös 1-v, tai no Aadahan jo viimevuoden lopulla. Brendan kemut ovat lauantaina ja Duudsonilla sitten maaliskuussa. Koen jonkinlaista haikeutta, ipanoista tulee aikuisia. Noh, ehkä ne jatkossakin lyövät viisaat päänsä yhteen eikä meno hidastu laisinkaan. Tai en ainakaan usko sillä perheeseemme saapui tammikuussa lehmälapsi vai pitäisikö sanoa ennemminkin sonnilapsi. Sain viimein laikukkaan pienen täydellisen paketin ja vieläpä lyhytkarvaisen uroksen muodossa. Tuiskun pentu jäi siis kotio kasvamaan ja muutti meille ja jos en nyt kauheasti valehtele niin tuossa pienessä pojassa on aikalailla kaikki kohdillaan! Jarpiksi kutsumme, Ninnin mukaan Duudson näyttää ihan Jukalta joten nyt sitten on Jukka ja Jarppi talossa. Jos joskus tulee vielä yksi uros niin onkohan se sitten Hp?

Meidän "lehmälapsi" Jarppi

Nyt on "koirakiintiö" täynnä ainakin siihen saakka kun muutamme isompaan asuntoon. Olemme katselleet sillä silmällä myytäviä asuntoja että lähitulevaisuudessa oman hankimme, mutta emme pidä sen suurempaa kiirettä asian kanssa koska niin minä kuin isäntäkin on sitä mieltä, että ostamme sitten ihan lopunelämän kodin! Rauhassa teemme siitä täysin oman näköisen ja niin pois päin. On se hyvä, että isäntä on remppareiska ja molempien perhe sisältää niiin remppareiskaa kuin sähkömiestäkin ja jotkut osaa niitä putkihommiakin jonkun verran! Minä tuskin sitten saan edes pensseliä kätösiini kun nuo ammattilaiset meinaavat minun kuitenkin vain sotkevan. Niin siinä varmaan kävisikin joten ehkä ihan hyvä!

Sädekin innostui

Isoin asia mitä tässä huushollissa koettiin oli tytön ristiäisten yhteydessä se että isäntä ja emäntä saivat toisensa. Eli nyt ollaan koko perhe sitten saman sukunimen alla! Mutta palaamisiin ja lupaan ettei seuraavaan postaukseen mene näin pitkää väliä vaikkei kerrottavaa olisikaan. Puhun vaikka säästä jos en muuta keksi!

Hyvää Joulua!

2011-12-23T12:28:00.000-08:00

Meidän kirjava chihulauma toivottaa oikein hyvää joulua niin tutuille kuin tuntemattomillekin! Kuvia en saanut napsittua masentuneena ankeasta säästä mutta ehkä sitten ensivuonna. Tänävuonna joulumieltä blogiin saa tuoda viimevuotinen kuva Sarasta joulutontun tehtäviin matkalla.

Oikein hyvää joulua, niinkuin näkyy viimevuonna oli neiti
topattu takein ja töppösin, tänävuonna moiselle ei ole tarvetta.

Muuten meillä on arki hyvin normaalia, Säde tuli kotiin viikko takaperin - pentulit ovat uusissa kodeissaan hurmaamassa maailmaa! Kyllä menee taas tovi tottua neidin aktiivisuuteen, sekun oli loppu tiineyden hyvinkin rauhallinen mutta nyt meininki on kokoajan niin vallatonta että heikompia hirvittää.

Moi, oon Sara ja mä oon söpö

Koirat ovat ottaneet pikkuneidin ihan erihyvin vastaan. Ei ole mustasukkaisuutta (jota pelkäsin ainakin Saran kohdalta esiintyvän), ei kauhistuneita sohvan alle juoksuja kun neiti joskus harvoin itkee (nuo eivät välitä tuon taivaallista). Ainoa mikä on Saraa ja Sädettä kauhistuttanut on ollut neidin leikkimatto joka on nyt pariin otteeseen ollut lattialla. On nuo äidin nappisilmät vaan niin ihania ja fiksuja!

Kuvaamislaiskuuteni on pöyristyttävää, juuri huomasin että teinejä
ei ole tullut ikuistettua sitten elokuun. Tulisipa kivemmat kelit.

Pitänee alkaa hiljaksiin pohtimaan ensivuoden näyttelykalenteria - Turku jää tänäkin vuonna välistä nyt tammikuussa ja seuraava taitaa olla Lahti sitten huhtikuun lopussa. Noh, viimevuonnakin varsinainen näyttelykausi aloitettiin Lahdesta joten miksi ei tänäkin vuonna. Jännitän aikain ihan hurjasti mitä Duudsonista junnukehissä sanotaan, samoin Aada ja Brenduli! Hurjaa.. Mamman lapset on tullut aikuisiksi, itseasiassa huomenna meidän Aatamatami on 1v!
Mutta nyt joulun viettoon!

Messari ja perheenlisäystä

2011-12-10T05:19:00.000-08:00

Meillä ei ole koirarintamalla tapahtunut sen "ihmeellisempää", Duudson oli pentukehissä messarissa ja lauantaina hienosti KP ja ROP pentu. Sunnuntain tuomari ei kuulemma ollut sitten tykkäillyt koirasta juurikaan, hänen mukaan vielä kehittymätön jne. Nooh, ensimmäinen kerta kun Dumbo jäi ilman KPta ja lauantain tulos kuitenkin oli erittäin mieluinen ja sai hymyilemään ei niin hyvän sunnuntain jälkeen. Koira oli kuitenkin käyttäytynyt hienosti!

Kuvasta kiitos Titalle jälleen

Itse en tosiaan messariin päässyt ja itseasiassa meillä oli koirat hoidossa viikon päivät jokainen, Säde pentuineen ja Duudson Pirjolla ja loput olivat äidilläni. Meillä otettiin maailmaan tuloon "pieni" varaslähtö ja perheemme sai uuden perheenjäsenen 29.11.2011 klo 13.48 kun pikkuinen prinsessa syntyi maailmaan kiireellisellä sektiolla epäonnistuneen käynnistyksen jälkeen.
Nyt koirien kanssa elellään rauhallisesti, sen suurempia suunnitelmia ei ole näyttelysaralla ja seuraavat karkelot ovat luultavasti sitten Lahdessa vasta ensivuoden puolella. Nyt odotetaan kovasti lumen tuloa jotta tämä loputon kura, sade ja harmaus loppuisi viimein.

Suloisuus <3

Pentujen muutto

2011-11-14T01:00:00.000-08:00

Hiljaista, hyvin hiljaista meidän elämä - arki rullaa paikoillaan ja tämä mama näkee sydämien kuvia silmissään jokakerta katsoessaan pentuaitaukseen päin. Voi kauhia kun nuo tulevat vieroitusikään ja lähtevät maailmalle, sniif! No mutta lohduttaudun ajatuksella että saan Säteen takaisin kainaloon nukkumaan - sitä jos mitä on ikävä!

Vimppa 13.11.2011

Arki tosissaan rullaa ihan omalla normaalilla painolla, pennut toki määräävät jonkin verran elämää mutta eipä se haittaa. On tämä vain niin ihmeellistä seurata näiden kasvua, hyvä että ei tippa tullut linssiin kun nämä löysivät uuden herkun, mamman ruuat! Madotus jännitti kokematonta minua hirmuisesti mutta se meni hienosti! Aika on lentänyt siivillä, voin vain kuvitella kuinka tylsää elämä olisi itsellä näin kotona kokoajan ollessa jos ei nämä pienet sydänten murskaajat olisi täällä.

Jäppinen 13.11.2011

Pennut muuttivat tänään olohuoneeseen meidän makuuhuoneesta, Vimppaa se harmitti kamalasti alkuun, Jäppinen oli itselleen tyypillisesti "WOW JEA" fiiliksellä ja Minimäni hieman rauhallisemmin lähti tutkimaan samointein pesänsä uutta ympäristöä. Totesin että makuuhuoneessa nämä touhutoopet pitävät hieman turhan paljon mekkalaa riehuessaan öisin ja itse en saa nukuttua. Ja tämän lisäksi sain pentuaitausta hieman isonnettua ja iltatouhuamiset jotka on muutoinkin suoritettu olohuoneessa on täten "helpompi" järjestää - senkun avaa aitauksen portin. Nyt noin puolituntia uudessa "kämpässä" ja tie on löytynyt mamin tissille eli koti tsekattu hyväksi ilmiselvästi.

Kaikki vielä pedissä ennen iltarallia 13.11.2011

Muilla mamin kultamussukoilla arki on tosissaan pyörinyt hyvin tasaisesti, mitään uutta ei ole tapahtunut ja pikkuhiljaa alkaa näköjään tulla kylmempi - ihanaa! Tämä varmaan yli kuukauden kestänyt kuraralli on jo hiljaksiin alkanut tympimään - pieni pakkanen jäädyttää maan sopivasti ja kämppä ei näytä siltä yhtäjaksoisesti että jaaha, koirat ovat kirmanneet sisälle! Pikkuhiljaa alan myös jännittämään messukeskuksen näyttelyitä, meidän DumboDuudsoni lähtee sinne molempina päivinä - toivotaan että olen itsekin edelleen yhtenä kappaleena ja pääsen katsomaan jätkän esiintymistä!

Huojuntaa

2011-10-25T12:06:00.000-07:00

Varmasti monet toivoisivat nyt pentujen kasvun vuoksi ahkerampaa päivittelyä ja pahoittelen jälleen parin viikon taukoa. Nyt on elämässä vain ollut paljon iloista ja surullistakin asiaa ettei jaksamista ole ollut blogiin tulla turinoimaan, isoimmat uutiset kuitenkin mahtuvat kaikki viikon sisään joten!


Toukat 10pvä

Pentulit ovat kasvaneet hurjasti! Tasaista painon kasvua on kaikilla ja silmät ovat auki! Ensimmäisenä silmät avasi keskimmäinen jäppinen kymmenen päivän iässä, minimään seuraavana ja saman päivän iltana alkoi myös viimoisen vaavelin simmut raottua. Nyt harjoitellaan kovasti kävelyä, Minimään ehkä ahkerimpana mutta ehdottomasti huojuvimpana! Hihhih, kohta täällä onkin sitten pikkupentulit viilettämässä ympäri kämppää ja saan luultavasti kokea sen "hauskimman" puolen pentuajasta! No ei vais, voin uskoa että päätä tulisi hakattua seinään jos nuita syntyisi kerrallaan vaikka yhtä paljon kuin isolle koiralle, mutta kun pentue koko on suhteessa aika pieni niin eiköhän jaksamus riitä. Ainakin tällähetkellä makkariin meno aiheuttaa tämän talon emännälle syrämmiä silmiin jopa ehkä vähän liikaa!

Minimään!

Säde on Hyvä äiti isolla H:lla. Välillä meinaa tylsyys iskeä mutta kun saa tovin kulkea asunnossa vapaana tuleekin kiire vauvojen luo. Jos joku pentukoppasesta on tipahtanut mamman tissin mukana pois, en havahdu pennun itkuun, Säde itkee ihan hurjasti ja pyörii pennun ympärillä kuin hullu! Ilo on seurata tuollaisen koiraäidin pennun hoitoa! Nyt toki alkaa huomaamaan energiapakkauksella sangen räjähtävää energiaa. Joka päivä tulee hepulit jolloin riehuu kuin hullu mutta se onkin meidän elohopea Säde!

Jäppinen 10pvä

Mutta palataan muihin asioihin.Kävin viikonloppuna kasvattajan peruskurssin, läpäisin kokeen joten hiljalleen voin alkaa anomaan omaa kennelnimeä! Kieltämättä aika hurjaa mutta ihanaa. Ajattelin ensin käydä vasta keväällä/ensi syksynä mutta olihan se helpompaa ennen omaa jakautumista suorittaa. Tuntuu hurjalta että kohta täällä on oikea ihmislapsi, tulevaisuuden junior handler!
Jälleen kiitän Ninniä! Hän kiltisti vei Brendan ja Duudsonin sunnuntaina Lohjan pentunäyttelyyn kun itse istuskelin luennoilla. Myönnän että olin aika tulisilla hiilillä! Meidän pikkumies sai jälleen KPn ja viimekerran VSP vaihtui ROPiin! Ensimmäinen kerta kun oma koira on ROP enkä ole näkemässä, mutta onneksi ehdin nähdä ryhmäkehän! Voin kertoa että nuo kaksi teiniä oli niin väsyneitä päivästä illalla että huhhuh. Lupaan joku kaunis päivä ihan lähiaikoina kuvata Duudsonin sen palkintojen kanssa! Pitäähän nyt ainakin ROP kuva saada.

Veljekset kasassa, tästä huomaa hyvin kuinka tumma nenukki viimoisena syntyneellä on!

2011-10-10T23:53:00.000-07:00

Aloitetaan ihan alkajaisiksi kertomalla chihuerkkarien tulokset. Tuomarin USAsta saakka tullut Richard Miller, joka on myös itse kasvattanut chihuja pitkään. Hän jakoi erittäin runsaasti tyydyttävää ja hyvää jotenka jos hän antoi erittäin hyvän sai olla koiraansa jo hyvin tyytyväinen, erinomainen oli suorastaan lottovoitto! Pennut ja pk junnu-urokset arvosteli Suomalainen Unto Timonen.

Duudson 6kk

Pentuja minulla oli kehissä Duudson ja Brenda, molemmat käyttäytyivät kehässä hyvin - Brendasta tuli ilmeisimmin päivän viihdyttäjä sillä tytöllä oli niin hirmuisen hauskaa ja se käyttäytyi niin Brendamaisen hömeliin tapaan kuin olla ja osaa! No ainakaan minun vauvvoja ei kehässä pelota, sen kertoo myös molempien tismalleen täsmäävä arvostelun alku "Reipas ja iloinen uros/narttupentu". Duudson sijoittui omassa luokassaan toiseksi, voittaja oli hurjan hienosti kehittynyt ja kehän alkua odotellessa luulin sen olevan junnu-uros. Saipahan Duudson kunniapalkinnon tälläkin kertaa ja sijoittui paras urospentu kehässä vielä kolmanneksi! Ei pöllömpää. Brendan kauneus nähtiin niinä harvinaisina hetkinä kun neito oli aloillaan ja Brenda narttujen joukossa ihan samoilla titteleillä kuin Dumbo Duudsonkin! Kyllä oli tämän mamin hymy herkässä 24pennusta vain kuusi sai KPn ja meidän pikkuisia nappisilmiä niistä oli kaksi!


Häntä viuhui kokoajan, mutta oli niitä harvinaisia hetkiä kun Brenda jaksoi olla aloillaan. Ikää hitusen alle 8kk

Meidän Aada on nyt sitten virallisesti "aikuisteniässä" nimittäin pentukehät on ohi ja meidän nuori nainen on nytten juniori! Jälkeenpäin ajateltuna ei ehkä ollut kovin fiksua viedä juuri 9kk:si kääntynyttä narttua kehään, mutta ilmoittaessani olin sen verran shokissa tästä Aadan aikuistumisesta etten sen vertaa ajatellut. Kaiken lisäksi tämä tuomari ei ikää kysellyt. Aada sai kuitenkin ihan mukavan arvostelun ja neiti esiintyi nätisti! Hhan sieltä tuli, mutta olen siihen erittäin tyytyväinen tämän tuomarin kohdalla! Hieno pieni nainen!

Unisesta Aata Matamista on tullut aikuinen!

Pyry yllätti minut ihan totaalisesti, sillä on kasvanvaihto meneillään ja turkki on köyhtynyt aika paljon. Nartuissa sitäpaitsi ei ollut eriä (jokseenkin yllättävää?) jaettu juuri lainkaan. Avoimia narttuja oli mukana 20 ja viisiniistä sai erinomaisen - meidän Pyry pymperö oli yksi niistä! Lie sitten meidän häviö, Ninni esitti Pyryn - Pyry näki minut kehänlaidalla ja sen jälkeen häntä vispasi minuun päin ja huomio oli ihan muualla kun tuomari yritti saada neidon huomion itseensä kilpailuluokassa. Höpsö Pyry - muuten se esiityi kyllä taas todella hyvin!

Pyrypallero the pyllykarva!

Kiitos jälleen Ninnille kaikkien esittämisestä, itse olin flunssan, masuasukin ja pe la yön valvomisen takia ihan tokkurainen. Ninni saa viedä Duudsonin ja Brendan vielä Lohjan pentunlyyn 23.10. ihan itsekseen sillä itse olen silloin siellä kasvattajakurssilla. Ninni parkaa ilmeisesti jännittää tämä "vastuu", mutta itse luotan siihen että hyvin se menee! Oikeastaan kehän laidalla sivustaseuraajana/jännittäjänä oli niinkin mukavaa, että ties vaikka nakittaisin kaikki esittämishommat Ninnille, hän hoitaa homman ilmiselvästi loistavasti kotiin ja hän pitää esittämisestä hurjasti!

Eli blogia aiemmin lukeneet jo varmaan arvelivatkin miksi pe-la yö tuli valvottua. Säde oli koko illan hieman väsyneen rauhattoman levoton, tyhjensi suolensa useaan otteeseen, ei löytänyt hyvää asentoa ja ei ummistanut silmiään puolta minuuttia pidemmäksi aikaa. Aloitti saman sohvan raapimisen mitä viimeksikin ennen synnytystä eli meillä alettiin tekemään maailmaan pieniä vaavoja ilmiselvästi.

Pari päivää ennen synnytystä, Säteen massu oli aika
kunnioitettavan kokoinen!

Tasan puolenyön aikaa syntyi ensimmäinen pentu maailmaan, Säde hoisi homman todella hienosti, ei ähkinyt, puhkunut, läähättänyt - ei mitään. Pentu vain "liukui" tasaisesti maailmaan. 130g tumma soopeli uros. Säde alkoi pian petailemaan uudelleen, nyt jo hieman läähätteli. Välillä kuitenkin asettui aloilleen ja itse meinasin nukahtaa koko ajan - olin nukkunut pari aiempaa yötä huonosti valmiudessa neidin synnytykseen. Puoli kaksi syntyi samalla mallilla liukuen maailmaan toinen pentu. Vaalea soopeliuros 170g eli tällä jässikällä oli jo kokoa! Tämänkin Säde hoisi niin hienosti, ei kipuillut, ei ähkinyt, ponnisteli vain tasaisesti, on se super tyttö! Tämän jälkeen Säde rauhoittui kokonaan, mahassa kuitenkin selkeästi vielä oli jotain joten ei voinut alkaa nukkumaan vaikka Säde itse alkoikin. Pariin otteeseen käytiin pissillä kävelemässä. Itse keittelin teetä, kävin suihkussa yms jotta pysyin hereillä - ajattelin jo pientä torkuttamista kännykän herätyskellon kanssa mutten uskaltanut koska unenlahjani on ainakin ennen olleet sen verran hyvät että olisin vetänyt onnessaan unta palloon aamuun saakka. Raskaus on tosin tehnyt minusta "hieman" herkemmin heräävän.

Ensimmäisenä syntynyt pikkumies

Puoli viisi maailmaan liukui viimeinen pentu, tumma soopeli uros hänkin, painoa 157g eli jokainen pentu erittäin hyvän kokoisia - tosin nyt tuo pienin tuntuu NIIN pieneltä kun nuo kaksi jössikkää on sen verran isoja häneen verrattuna. Kaikki ovat kasvaneet hienosti, isoin pentu on jo ylittänyt 200g rajan! Säde hoitaa vaavansa uskomattoman hienosti. Oivoi, pienten mentujen maiskutus, ininä yms on niin ihanaa kuultavaa!

157g, 130g ja 170g

Veljekset olivat kaikki heti ahneesti tissillä!

Synttärihumua!

2011-09-22T15:03:00.000-07:00

Alkuun palataan viime sunnuntaihin ja Lohjan pentunäyttelyyn! Voi juku kuin riemuitsin myöhäisestä lähdöstä ja lyhyestä matkasta mutta ja pahpyhpuh. Minulla oli täällä siis viikon harjoittelemassa kasvattajan yorkki ja kyllä menin solmuun kun tajusin että herätys kukonlaukun aikaan siltikin koska koira pitää pestä, föönata ja puunata! Jos joskus annan pientäkin viitettä että haluaisin turkkirotua niin lyökää minua vaikka halolla päähän, ei ole minun juttu vaikka koissu oli muuten oikein mukava pentunen! Harjoitus tuotti tulosta ja Stella sai hienosti KPn ja oli VSP!

Hyvä malliesimerkki kuinka aamuisin pitää nukkua - pitkään ja sikeasti

Mutta palataan siihen "oikeaan" rotuun ja näihin mamman mussukoihin. Meidän pikkuäijä Duudson oli ensimmäisenä vuorossa, 5-alle7kk urokset. Mukana 4 urosta, Duudson esiintyi hienosti! Kun tuomari kätteli ensimmäistä fiilis oli no ei ainakaan voitettu mutta mitäs, se menikin neljällenne sijalle, sitten käteltiin kolmas, sitten toinen ja vikana eli siis ekana meidän pieni Duudsoni!! Tämä mamma halkesi ylpeydestä ja äijä sai ainoana KPn! Paras urospentu kehään en kuitenkaan uskaltanut asettaa hirmuisia toiveita ja taas sekoilin tuomarin kättelyissä mutta kun hetken kuluttua ymmärrykseeni tuli se että Duudson oli paras urospentu olin kädet ojossa ottamassa pikkumiestä pusuteltavaksi, ihan kehään asti en kehdannut mennä koiraani hakemaan mutta mieli teki!

Hieno hieno hieno Pikkumies elokuussa

Brenda ja Aada oli molemmat sitten 7-alle9kk narttupennuissa joten tämä emäntäkin "joutui" kehään. Aada liikkui varmaan parhaimmalla energialla tällä kertaa ja muutenkin oli oikein hieno lapsi. Minä en sillä selkäni ilmaisi selkeän mielipiteen sopiiko sille enää koiran esittäminen vai ei, hyvä ettei irvistelyksi meno jo mennyt, suorastaan tuskaista! Brendakin esiintyi hienosti Ninnin kanssa ja kenestäkään pennusta ei voi sanoa että ne arkailisivat tuomaria sitten ja yhtään! Narttuja oli neljä myös tässä luokassa, Aada toinen ja sai KPn ja Brenda kolmas. Brendan pitää vielä selkeästi kehittyä mutta puolustelen neitiä hieman sillä että se oli näyttelyissä vasta juuri ja juuri 7kk kääntynyt joten katsotaan mitä ensi näyttelyissä sanotaan!
Sitten pitkäkarvaisten ROP kehään. Nyt myönnän etten tiedä mistä tämä jännitys tulee - onko kehän laidalla pahempi, johtuuko se mahan potkivasta mykystä vai mistä sillä minun teki mieli laittaa laput silmille ja korvat lukkoon. Duudson mielettömän hienosti VSP eikä hävinnyt totisesti huonolle sillä pk ROP pentu oli myös Ryhmän ykkönen - Onnea heille siitä jos meidän turinoita joku edes lukee!
Tämä mami tuli näyttelyistä kotiin niin poltteessa että huhuh, ihan laulaa teki mieli "Meillä on hienot koooirat, meillä on hienot koiiirat"! Kiitos Ninnille taas tuhannesti esittämisestä!

Dingelidongelit oli kaikki esillä ja ne on niin hienoja <3

Mutta tosiaan, meillä on Suurta Synttärihumua aistittavissa sillä prinsessamme Lady Sarah täyttää vuosia, isoja lukuja vieläpä sillä VIISI vuotta tulee pienen chitsupitsusen koirapassiin täyteen! Meidän mummu, voi juku. Sara sai hieman ennakoivana synttärilahjana lämmitettävän pedin odottamaan kylmiä talvi-iltoja ja mikä parasta, sitä voi käyttää autossakin! Toki jotain herkkua pitää rouvalle antaa, pihvitikut voisi kuulostaa hyvältä tai niin ainakin arvelen!
En tiedä vaikuttaako Säteen muhkea raskaana oleva olemus vai mikä mutta Saralla taitaa olla keski-iänkriisi! Tuossa pikkuneidissä ei ole IKINÄ ollut näin paljon energiaa mitä nyt löytyy ja voin sanoa että tämä mamma on ihan ihmeissään! Onneksi Sara on olemassa, se on kyllä niin tärkeä! Ja söpö superkokkiapuri!
Sara kutsui synttäreitään viettämään Mummon, Lumian ja Layan ja Siskoni Jennin ja hänen nuoremman beaglensa Alman, Säteen vuoksi Eetu joutuu jäämään kotiin! Toivottavasti vieraat pääsevät paikalle!

Ensi kerralla onkin sitten luultavasti joko pentu-uutisia tai erkkariturinoita ellen innostu stooreilemaan ennen sitä jotain! Palaamisiin, me lähdetään nyt Saran kanssa nukkumaan että synttäripäivän aamu tulee nopeammin, selkeästi mummutkin odottavat saavatko he paketteja!

Siskokset kuin kaksi marjaa?

2011-09-16T12:45:00.000-07:00

Tämän tekstin idea tuli jutellessani siskoni kanssa facebookissa koirien käytöksestä rokotustilanteessa. Aadahan huutaa kuin hyeena: "Aiaiaiaaaii, soitan pelastakaa chuhuahua ry:hyn jos etten heti lopeta". Noh se on muutenkin meidän draama queen joka tilanteessa ja esimerkiksi turkkia harjaillessa soitetaan jälleen pelastakaa chihuahua ry:hyn jos ei huomaa takkua ja se hieman neitoa nipistää. Breda taas on ihan normaaliin tapaansa häntää heiluttava itsensä rokottaessa ja totesinkin siskolleni että olisi niin super löytää jostain chuhuahuakokoinen hamsterihyrrä! Olisi ehkä paras löytö tainnuttamaan tuon pienen energiapakkauksen loputon energia! Mielikuva Brendasta hamsterihyrrässä juoksemassa naurattaa toki mutta jos minun pitäisi joku koiristamme sinne miettiä niin se olisi ehdottomasti Brenda, jota ei myöskään ylläripylläri koskaan satu mikään ikinä koskaan.
Mutta tosiaan, tästä lähdin miettimään että kuinka erilaisia samasta isä olevat tyttöset ovat - en ikinä voisi kuvitella niitä siskoksiksi jos en tietäisi.

Kun Aada tuli meille se pelkäsi lunta ihan kamalasti - itseasiassa pikkuneiti huusi kuin syötävä laskettuani sen hurjan kylmään pelottavaan maahan. Noh, se oli onneksi alkushokki vain ja huutoa ei enää tullut mutta lumi pelotti pientä aatulipoloa vaikka kuinka kauan ja itku meinasi päästä kun muut katosivat lumipenkkojen taakse pihalla piipahtaessa. Ongelmia tuotti myös meidän pieni kuistinkynnys, kuisti on hieman lattiaamme alempana ja se oli tietysti Aadapololle kova paikka. Meni 2-3viikkoa ennenkuin koimme kokonaisen riemuvoiton siitä että Aada uskalsi mennä kuistille ja sieltä pois muiden perässä. Sitä tokikin harjoittelimme askel askeleelta, nostaen tytön tähän hurjalle kynnykselle josta alkuun toki pakitettiin aina pois! Onneksi harjoitus teki mestarin, mutta alkuun Aadan kanssa aiheutti kaikki rappuset yms vastaavat hurjasti ongelmia.

Brenda taas oon porskuttanut menemään kuin mikäkin päätön kana - ulos mentiin alusta saakka hienosti. Oikeastaan niin hienosti että Brenda muutamaan otteeseen kaahasi pihalle niiin hurjaa vauhtia että pienen tehopakkauksen jalat meni ihan solmuun ja neiti heitti voltin kynnyksen jälkeen. Onneksi tämä ei menoa haitannut sillä kirmaaminen jatkui samaan entiseen tyyliin ja ikinä ei pikkutytyä sattunut! Oletettavaa kyllä, Brenda ei yllätysyllätys pelännyt siskonsa tavoin lunta - ennemminkin se meni innoissaan tutkimaan jo aika paljon sulaneita kasoja "heii mitä nää on"!

Aada oli alkuun hieman huono syömään, maanittelua sai olla ja myönnän etten muistele ollenkaan haikeudella tuokioita "vielä kaksi nappulaa niin mamma on hirmu ylpeä". Usein minulla oli kaksi kippoa - toisessa kuivaa ja toisessa kostutettua koska mitään tarkkaa suosikkia ei neidillä ole ollut. Brenda oli alusta saakka suunnattoman ahne - on edelleen ja myönnettäköön sen oleman lauman kaikkein ahnein neito joka yrittää välillä jopa lauman pomon Saran kipolle siinä kuitenkaan onnistumatta. Onneksi iän karttuessa Aadakin on alkanut ahmimaan ja talon pennuilla onkin ehdottomasti paras ruokahalu!

Voin sanoa Aadaa pennuista viisaammaksi ihan heti, se on rauhallisempi ja osannut väistää aina todella nätisti. Brenda sen sijaan oli pentuna ihan hirmuinen jalkoihin änkeäjä, sai tosissaan varoa ettei se jäänyt jalkoihin. Vertailukohtia olisi monia, sen voin sanoa mutta tässä nyt pikaisesti mieleen tulevimmat. Pikku Brenda onneksi sai eloisamman painikaverin Duudsonista ja Aada uninen on saanut arvoisansa kauneusunet. Tälläkin hetkellä isosisko katsoo pedissä rentoutuneena kun pikkusisko painii täyttähäkää Duudsonin kanssa - kappas, taisivat astua neidon hännälle sillä piti hieman ärähtää.

Oli ne molemmat super söpöjä pieninä!

Porvoossa homma toimi hyvin taas, Sara EH ja Aadalle kiva arvostelu! Mutta meidän Pyry sai erinomaisen, SAn, luokkavoitto! Hienoahienoa! Paras narttukehässä oli vain viisi koiraa ja oli kivaa nähdä meidän Pyry niiden joukossa. Junnunarttu voitti, valiot ja veteraani (valio sekin) veivät muut sijat mutta kyllä - meillä ollaan äärimmäisen tyytyväisiä neidon saamaan vara-sertiin! Pyry lähti kasvattajalle Porvoosta, tulee vielä erkkariksi meille "kotiin" mutta valitettavasti Pyrden lapsiarkuus pakottaa meidät "luopumaan" neidistä ja noh. Erkkarit on meille tämän vuoden viimeinen koitos Pyryn osalta joten selkeämpää näin. Ikävä on kyllä kova mutta onneksi neitoa pääsen katsomaan aina kun haluan!

Säteen vauvamasu 2010, tämä kuva siksi että meidän pikkuinen Sämpylä on selkeästi tiine eli näitä kuvia saa kohta taas!

Oltiin mätsärissä treenaamassa keskiviikkona ja ilmasta huolimatta meidän superpoika Duudson nakitti itselleen pienten pentujen sinisten kakkostilan! Ruusukepoika toi toisen ruusukkeensa kotiin ja sai pokaalinkin! Ja herkkuja, ruokaa ja leluja! Se on kyllä niin mahti poika että! Saa nähdä mitä meidän kakaralaumasta tykätään Lohjan pentunäyttelyssä sunnuntaina!
Ilmoittauduin muuten kasvattajakurssille - hurjaa!

Härkää sarvista

2011-09-06T14:58:00.000-07:00

Kuuntelen tuhinaa, miehen ja koirien koska kaikki nukkuvat, itsekin aijon tämän päivityksen jälkeen kiltisti sänkyyn mennä katsomaan suloisia unia. Tämä pitkä päivitys väli on hieman huono koska en muista mitä olen saanut viimeks stooreiltua, mätsäritarinoihin näköjään on jääty.

Turussa oli mukana Sara, Nami, Aada, Pyry ja äitini koira Laya joka sai hienosti EHn niinkuin myös Nami! Äitini kovasti haluaisi sysätä aina esittämisen jonkun muun harteille, mutta Laya yksinkertaisesti esiintyy mammani kanssa parhaiten ja onneksi hän sen aina suostuu ymmärtämään ja itse näyttää tyttelin - omasta mielestäni Layan suoritys paranee kerta kerralta. Jännitin Aadan esittämistä varmaan enemmän kuin kenenkään muun esittämistä koskaan ikinä! Oli hurjan hurjaa, mutta Aatuli halusi himmailla liikkeessään kovasti, kokonaisuudessaan kivan arvostelu kuitenkin. Pyry pääsi taas vakitilalleen ERI2 ilman SA mutta eipä hävitty huonolle, hataran muistini mukaan avoimen luokan voittaja sai Sertin ja oli jopa VSP. Sara oli niin hieno neito, niinkuin aina mutta tuomari antoi EHta aika jyrkällä kädellä, nooh. ERI meidän pikku Saranalle ja mitä vielä, luokkavoitto ja SA. Olin ihan JIPIIJIPII! Oikeastaan välittömästi tämä naantalinauronko koirineen pyydettiin takaisin kehään ja todettiin että narttu saa sertin niinhän. Olin ihan pois kärryiltä ja mutisin vain jotain suuntaan "joo". Pienen pieni Sara oli Turussa ainoa lyhytkarvainen chihunarttu joka sai SAn joka poiki meille sitten loogisesti PN1 ja Sertin! Olin taas kipittämässä kehästä pois niin johan minulle kailotettiin "älä mene mihinkään, ROP-kehä vielä" johon minä silmät suurina "Vien vain tämän pois" eli Sertiruusukkeen. Sara oli VSP kun ROP tittelin nappasi FI&LV&EE&LT&BALT MVA EEV-11 Rosalago MM's Ronaldinho eli huonolle ei todella hävitty. Ehkä elämäni ikimuistoisin päivä ja vielä en ole uskaltanut siskoltani kysyä nähtäväksi videomateriaaleja, hän siis kuvasi suoritukset - ilmeideni vaihtelut on varmasti näkemisen arvoisia mutta eikai sitä nyt ensimmäisellä voittokerralla olla ihan mukana menossa.


Voittotyttönen <3

Seuraavat näyttelyt oli meillä kaivarissa erikoisnäyttelyt 28.9. johon lähti tästä huushollista kaikki paitsi Säde joka sai hieman reissuntuntua sillä se meni mummolaan (äidilleni) hoitoon! Kiitos mummolle hoidosta, neito oli saanut päivän aikana hampipesun ja kynsienleikkuun ja paljon herkkuja ja touhua! Saran hyvä menestys jatkui Kaivarissa sillä se oli AVK1 ja sai SAn, PN-kehässä ei sijoitusta. Pyry ERI mutta sijoitusta ei tullut. Pennuista Aada esiintyi paremmin, sai tosi kivan arvostelun, hävisi erinomaisesti esiintyvälle kauniille pennulle eikä saanut KP:tä. Brenda esiintyi hyvin myös, viidestä ikäisestään pennusta hän oli hienosti kolmas ja arvostelu oikein kivaa luettavaa! Duudson jonka kanssa harjoittelu oli ollut kaikkein eniten lähellä nollaa oli tooosi hieno poika, sai KPn ja oli luokkansa kolmas! Olin niin ylpeä meidän pienestä miehestä joka oli täyttänyt vaadittavan 5kk vain pari päivää aiemmin! Pirjon sanoja lainaten, meillä on hienoja koiria!

Viime viikonloppuna Vantaalla oltiin Saran, Aadan ja Pyryn kanssa. Prinsessamme Sara sanoi hyi kuinka korkea hieman aamukasteinen ruoho onkaan ällöttävää ja se nosteli pieniä etukoipiaan lähelle korvia ja takasiaan yli pyllyn. Saran pieni koko näkyy selkeästi juuri ruohokentällä, se ei siedä yhtään korkeaa ruohoa ja liikkeistä tulee - no aika kammottavan hupaisaa katsottavaa. EH tuli, tuomarin mukaan neidillä oli myös mulkosilmät mutta toisaalta, kukaan avoimen luokan nartuista ei saanut EHta kummepaa. Aada on löytänyt liikkeisiinsä jo hieman vauhtia ja se esiintyi hienosti Ninnin kanssa, hävisi samalle pennulle kuin viimeksi mutta ansaitsi tälläkertaa itselleen KPn! Pyrystä tuomari tykkäsi kovasti, hölpötteli sille omiaan ja palkitsi neitokaisen ERI AVK2 SA ja vieläpä PN4! Hienoa, nyt kolmet näyttelyt on mennyt oikein oikein hyvin, tehdään kaudelle hieno lopetus jos siis sama rata jatkuu sillä vähiin käy meidän näyttelyt. Ensi viikonloppuna on Porvoo, sitten on vielä chihujen erkkari johon lähdetään vain pitkäkarvaisten voimin kun kerran näyttely on jaettu kahdelle päivälle. Sen lisäksi muutamat pentunäyttelyt, mahdollisesti jos Duudson/Brenda pärjää marraskuulle viimeiset, muuten lokakuulle.
Miksi näin ja miksemme tule Voittajanäyttelyyn yms. Ihan sen vuoksi että kasvatan mahassani tulevaa junior handleria ja vaikka laskettu on vasta 3.tammikuuta voi diabetekseni takia hän voi syntyä maailmaan hyvinkin hyvissä ajoin. Ja kuka edes tietää millainen olo minulla on kuukautta ennen virallista laskettua? En siis viitsi ottaa riskiä - olen jo nyt joutunut sairaslomalle selän vuoksi...


Sara ja kukkaseppele heinäkuussa 2011

Olemme alkaneet lenkkeilemään enemmän joko äitini (ja samalla toki Lumian ja Layan) kanssa tai yksin oikeastaan päivittäin. Hankin lisää hihnanjakajia joten saan nyt kaikki kuusi koiraa samalla matkaan! Olen aika näky varmasti kuuden koiran kanssa liikenteessä ja muutaman kerran olenkin saanut selittää ohikulkijoille miten niin moni koira kulkee noin helposti kerralla. Eräs ihmetteli "eikö ne tappele". Meidän kuusikko kulkee tosi nätisti, alkuun meni hieman aikaa hakemiseen mikä on paras järjestys koska osa tulee perässä, osa edellä mutta kultainen keskitie on löytynyt. Saa nähdä mitä talvi sitten tuo taas tullessan, sanooko rinsessa Sarana että hyi, liian kylmä en voi tulla ulos vai miten käy. Viimetalvenahan Sara ei suostunut lenkkeilemään lainkaan, töppösistä ja takeista huolimatta vilukissalla oli liian kylmä!

Muuten elämä täällä meillä on hyvin normaalia, koirat ovat pihalla päivisin ja välillä käydään tallin mailla hieman riehumassa. Viikonloppuisin käydään näyttelyissä ja minun on ihan pakko kiittää Ninniä hurjasti avusta, ilman häntä en selviäisi reissuista!

Sara katsoo pokaaleitaan yhtä ihmeissään kuin minä - miten nuo meille päätyi!

Kerta kuukaudessa

2011-08-11T03:40:00.000-07:00

Joo, näin näyttää olevan. Lupaan aktivoida itseni kirjoittamaan useammin, suurin syy on ollut kun en ole saanut uusia kuvia kun olen ollut niin törkylaiska niitä ottamaan. Heppanäyttelyt kävin kuvaamassa niin muistin taas omistavani kivan kameran, oikeastaan kaksikin! Joten lupaan että kuvaan enemmän ja saan myös blogia aktivoitua!

Brenda todistaa että mami on löytänyt kameran takaisin hyppysiinsä!

Ensinnäkin syksy on saapunut ainakin osittain, iltaisin on kovin pimeää ja olen jo alkanut miettiä kynttilöiden esille kaivamista. Varmin merkki on kuitenkin ollut meidän piäni Sarana jolla on hirmuisen kylmä pihalla, tänään hieman sateisen ilman vuoksi olin sitten kiltti ja puin prinsessalle takin päälle! Varmaan tuolle Säteellekin kohta joutuu takkia alkaa laittamaan mutta se touhuaa ja touhottaa muksujen kanssa joten se pitää itsensä lämpimänä. Pitkäkarvaiset eivät vielä ole osoittaneet pienintäkään vilun merkkiä!

Hitsiläinen ku on KYLMÄ ja taustalla näkyy emännän aikuismaiset vaaleanpunaiset kumpparit

Mitäs tänne, ei oikeastaan yhtään mitään erikoista periaatetessa. Juoksuhärdellit ovat olleet meneillään ja olenkin hieman solmussa ollut tuon pikkuäijän kanssa. Onneksi Pyry ja Brenda eivät ole juoksussa niin äijä ei ole yksin joutunut "eristykseen". Olen siis aidannut koira-aidan kahteen lokeroon. Duudsonin seurananeitinä on saanut jompikumpi edellämainistuista toimia tasapuolisesti. Okei myönnän, Brenda enemmän mutta niillä on ehkä 100x kivempaa keskenään. Meidän talon villikot!

Painikaksikko

Aadan juoksu kun alkoi meinasi tämä emäntä herkistyä ihan kokonaan. Äitin pieni vaava on nyt iso tyttö! Juurihan se oli sellainen pörröinen pallo!
Säde astutettiin ihanaisella lk uroksella Crawford Jerome. Kaksi onnistunutta astutusta takana, toivotaan että kaikki menee niinkuin pitää ja saadaan pieniä Sämpylöitä maailmaan! Josko sieltä syntyisi vaikka tonnikala-, kinkku-, juusto ja meetwurstisämpylät! Voivoi, jokatapauksessa näitä odotellaan lokakuun alkupuoliskolla, jännittävää! Pääsenpähän harjoittelemaan kätilönhommia vielä kerran ennen omaa koitosta.

Tyrät ja äiti ovat kuin kaksi Marjaa

Eilen oltiin Aadan ja Brendan kanssa Helsingissä mätsäreissä harjoittelemassa. Korkea ruoho hieman tuntui Aadaa haittaavan ja seisomisharjoituksia pitää tehdä molempien kanssa vielä hurjasti. Brenda sin ja Aada pun eikä muuta ihmeitä. Hienosti tytsyt hampit näytti ja ilmeisesti tuomarilla taisi olla chihuista pureva ja kiukkuisa kuva koska kehui kun kumpikaan ei murissut etc vaikka niitä hurjasti pelotti pöydällä. Hienot mamman tytöt! Koska olen hullu menen tänäänkin toisaalle Helsinkiin mätsäreihin, tälläkertaa Aadan ja Pyryn kanssa. Aadalle äkkiä kehävarmuutta alle koska lauantaina tää iso vaavi menee ensimmäisiin virallisiin Turun näyttelyihin. Jännitinköhän näin paljon edes Saran (ja samalla minun) ensimmäistä virallisten näyttelyiden koitosta, en takuulla!


Duudson on kehittynyt hurjasti


Kaikki rakkaat + äitini Lumia

Laiskako?

2011-07-11T23:32:00.000-07:00

Taas sain vierähtämään kuukauden välin tähän blogeiluun vaikka tapahtumia on ollut. Tiivistettynä elämämme on hyvin samanlaista kuin ennen - koirat ovat aamupäivät yksikseen kotona kotiväen ollessa töissä ja iltaisella touhutaan samoja juttuja kuin ennenkin.

Pyry riihimäellä

Juhannus vietettin perheen kesken Tammisaaressa mökkeillen - vein koirkatraasta suurimman osan kasvattajan hoitoon ja mökkielämää lähti viettämään vain Sara ja Säde. Ihana viikonloppu, mutta tuli todistettua että siskon koira Eetu (beagle) ja Säde eivät tule juttuun keskenään. Säde vihaa/pelkää Eetua suunnattomasti, haukkuu ja räkyttää, lähtee karkuun paniikissa kun Eetu tulee hiemankin lähemmäs ja Eetustahan se on ihan pop "JES, kerranki joku chihu joka leikkii". Meistä ihmisistähän tämä ei ollut kivaa ja ratkaisimme ongelman kaivamalla näyttelykärryt takakontista, Sara ja Säde olivat sitten kuninkaalisia saadessaan hovikyydin joka paikkaan emännän ähkien ja puhkien työntäessä kärryä saariston ei aina niin tasaisessa maastossa. Lumia ja Layakin nautiskelivat välillä kärrykyydistä ja etenkin grillipaikalla chihuklaani vietti aikaa kärryssä. Pitää muistaa joskus kaivaa kamera esiin ja ottaa kärrystämme kuva, sehän on siis tehty lastenrattaista ja aivan ihana peli - kulku on suhteellisen helppoa vaikeissakin paikoissa!! (etenkin kun minun koirat ei enää välitä jos mennään vähän möykkyisämmässä maastossa, ne istua tapittavat kyydissä hyvin arvokkaasti on kyyti kuinka heiluvaa tahansa - kunhan ei itse tarvitse pieniä jalkoja rasittaa)

Booris karjaalla - nämä olivat myös Booriksen vikat näyttelyt

Näyttelyissä ollaan käyty Kotkassa, Riihimäellä, Tuusulassa ja Karjaalla. Kotkassa päivä oli sateinen kuin mikä, Sara ilmoitti huonolla esiintymisellään että hui yöks, ällö keli. Hiekkakenttä oli aika märkä ja upottava ja voin vain kuvitella mitä se oli seuraavana päivänä sillä koko päivän satoi - juuri kun lähdimme, ehdimme vain motarille taivas repesi ja pystyimme ajamaan vain 40km/h. Onneksi pääsimme alta pois, mutta suurempaa menestystä ei tullut kenellekään.

Laya oli mukana Karjaalla, sille napsahti EH

Riksussa mukana Sara, Pyry ja Lumia. Nyt heittää oikosulkua ihan hirmuisasti mutta Lumia sai Hn, Sara vissiin EHn (mahdollisesti ERI) ja Pyry oli ERI3 ja nappasi itselleen viimen kaivatun SAn! Paras narttu kehässä ei kuitenkaan sijoitusta.

Pikku Sarana Karjaalla!

Tuusulassa mukana oli Nami, Pyry ja Booris. Päivä oli järkyttävän kuuma mutta onneksi saimme paikan varjosta niin selvisimme jotakuinkin hengissä, koirat olivat kopissa tyytyväisiä kopin ollessa peitetty ja koirilla oli märät froteetakit päällä. Namia jännitti kauhiasti ja tuloksena EH, Booris hienosti ja myös yllättävästi ERI3 ja Pyry hienosti ERI2 - jäätiin ilman SA mutta ei hävitty huonolle, Pyryn kilpakumppani valioitui samana päivänä.

Pyry Karjaalla

Karjaalla oli myös tuskaisen kuuma ja kaikki sielä käyneet tietävät näyttelyalueen olevan avoimella kentällä. Olin itse välillä jo luovuttamassa, olo oli tuskaisen kamala! Sara ja Booris molemmat EH, Pyry hienosti jälleen ERI2 mutta ilman SA jäätiin taas, muistaakseni karjaallakaan ei hävitty huonolle että sen puolesta kyllä.


Hieno hieno Pyry Karjaalla!

Kiitos kaikille tämän päivityksen kuville kuuluu Titta Lähdesmäki! Huomatkaa myös kuika hieno karva Pyryllä on nykyään! Lupaan kaivaa kameran esiin ja kuvata koiria myös kotioloissa lähiaikoina!

Paljon tapahtumaa takana

2011-06-12T12:35:00.000-07:00

Viime päivityksestä on kulunut jo reipas kuukausi ja kuukausi on ollut täynnä vaikka ja mitä nyt kun jälkeenpäin ajattelee - päivitettävää siis olisi ollut kernaasti. Monesti olen meinannut asettaa sormet näppikselle mutta ei, en ole onnistunut saamaan järkevää tekstiä aikaan.

Kasteltu Aada

Näyttelyrintamalla on nyt pari viikkoa ollut rauhallista mutta takana on siis tampereen jälkeen Someron ryhmis, Aptus Helsingissä ja Helsingissä ryhmis. Ihmeempiä hurraahuutoja en voi mainostaa, Somerolla kukaan ei pärjännyt suuntaan taikka toiseen - parhaimmistommekin eli Sara ja Pyry jäivät EHlle.
Aptuksessa ystäväni Ninni esitti Säteen harjoitusmielessä, Hn taisi narttu napsaista. Maximin ja Saran näytin itse, Maxim sai Tampereen pöytäepisodista pysyvän kammon ja pöydällä ei esiintynyt sitten yhtään. Eniten minua järkytti kuitenkin Sara, kiva ja kompakti koira ei ollut lainkaan Unto Timosen mieleen ja myös pikku Sara sai tyydyttävän. Olin sen verran äimänkäkenä että tulos suorastaan huvitti minua. Sen verran kuitenkin totesin että minun naama ei tuomaria miellytä joten Ninni sai esittää myös Pyryn. Nartulle ERI ja sijoitus luokassaan olikohan 3 vai 4. Arvostelupaperit ovat jo kasvattajalla joten varmaksi en muista.

Pentupainia keväämmältä

Helsingin ryhmiksessä oli mukana Maximin sijaan Booris. Ninni esitti kaikki muut paitsi Saran, itselläni oli aikamoinen väsymys päällä ja tulevaisuutta ajatellen Ninnin on erittäin hyvä harjoitella näyttämishommia sillä hän tulee auttamaan minua näyttelyissä jatkossa paljonkin. Kaikki kiitos ja kumarrus hänelle siitä. Booris on saanut rohkeutta itselleen ja ulkonäyttelyt tuntuivat olevan pojan mieleen. Vielä jännitti hurjasti kyllä mutta eiköhän se siitä, tuloksena EH. Säde ei ollut Espanjalaisen tuomarin mieleen alapurennan takia, muuten arvostelu oli kuitenkin ihan hyvä, alapurenta kuitenkin johti valitettavaan tyydyttävään. Pyry tälläkertaa taas EHlla. Sara hienosti ERI2 luokassaan, SA vain jäi jälleen puuttumaan.
Nyt on Maximin ja Säteen näyttelyt takanapäin ainakin tällä haavaa, tulevissa näyttelyissä mukana kiertaa Sara, Pyry ja Booris ja pian on Aada ja Brendakin mukana remmissä. Myös Nami uskallettiin ilmoittaa Tuusulaan, Sara jää silloin kotio, tulee varmasti itselle hieman outo reissu.

Brenda ja Aada

Valmistujaisteni jälkeen maanantaina (30. pvä) lähdin koti Poria, hakemaan laumaan uutta jäsentä. Hankimme kasvattaja Pirjon kanssa yhteiseksi pitkäkarvaisen uroksen, minulle näyttelykoira ja toivottavasti myöhemmin jalostuskoiraksi josko vain saan kasvatustoiminnan joskus alkuun, Pirjolle tokikin jalostuskäyttöön. Tyytyväisiä ollaan pikkuäijään joka istui kirjavaan laumaan kuin nenä päähän, mutta pakko on sanoa että välillä on tämän emännän hermot tiukilla kun kolme riiviöikäistä kakaraa pistää menemään.

Pikku söpö Duudson

Hei, olen suloinen!

Lelun kanssa täysiä!

Vielä iso ja mullistava asia mitä tässä osoitteessa on sattunut on se että Pirjon lähtiessä ulkomaille näyttelyreissuun Susu tuli meille asustamaan täksi pidennetyksi viikonlopuksi. Laskettu olisi ollut vasta Pirjon paluuta seuraavana päivänä, mutta varuiksi pikkuneiti tuli hoivooni. Noh, saimme Jimin kanssa toimia kätilönä jo toisena yönä mitä Susu meillä vietti, minä tietenkin menossa seuraavana päivänä seitsämään töihin. Synnytys sujui todella hienosti, ensimmäinen pentu valitettavasti syntyi kuolleena mutta kolme muuta - hyvin pientä pentua syntyi onneksi elävänä. Synnytys oli hyvin nopea, kaikki neljä pentua reilussa tunnissa, narttu oli rauhallinen koko synnytyksen ajan. Valitettavasti tehohoidosta huolimatta menetimme kaksi pientä parin päivän kuluttua syntymästä, mutta onneksi viimeisenä syntynyt poika jäi henkiin ja kerää painoa hurjaa vauhtia. Nyt odotetaan juoksua Namille, sen jälkeen jossain vaiheessa Säde. Pyry pitää taukoa ihan vain turkkinsa vuoksi, se on vieläkin hieman hiekohkossa kunnossa vaikka pennuista on pian puoli vuotta.

Kaikki pennut vielä elossa, sitkein sissi keskällä

Olemme saaneet nauttia lämpimistä päivistä oikein olan takaa, koirat ovat olleet pihalla mahdollisuuksien mukaan, välillä kuumuus kuitenkin äityy liian kovaksi ja koissut ovat olleet pahimmat helteet sisällä. Kastelu on ollut kova sana ja sen avulla koissulit ovat nauttineet pihalla olosta hurjasti. Palaamisiin.


Kuumaa on riittänyt!

Hyvä viikko

2011-05-07T11:59:00.000-07:00

Tämä kulunut viikko on ollut oikein kiva. Saimme auton vaihdettua joten nyt ei tarvitse jännittää jääkö tien päälle vai ei. Ja kun koiriakin on useita niin tämä farmarimalli on oikein kiva. Toyota corolla siis uusi automme ja tykkään siitä ihan hirmuisesti. Torstaina kaiken kruunasi auton lisäksi sitten tekstiviesti opettajalta, perjantaina uusimani koe on mennyt läpi joten koulu on vihdoin ohi. 120opintoviikkoa tuli kasaan ja olo on mieletön, heitin toiveet valmistumisesta aika kankkulan kaivoon viime vuonna mutta kuinkas kävikään. Saan kuin saankin merkonomilakin!

Mutta palataksemme koiriin niin elely on ollut hyvin samanlaista kuin aina. Viimeviikon sunnuntaina käytiin vappumätsäreissä Booriksen, Aadan ja Lumian kanssa. Booris oli oikein kiva verraten viime kertaan. Ehkä siitä äijästä vielä kuoriutuu näyttelykoira. Sininen nauha. Aada oli hieman väsynyt jostain syystä ja veto ei ollut kohdillaan, käytös kuitenkin hyvää ja sininen nauha. Lumia sai punaisen, käyttäytyi kivasti mutta hieman se oli häslä, siitä selkeästi huomasi että Laya puuttui. Siskokset kun ovat olleet hyvin vähän erossa toisistaan. Sijoituksia ei tälläkertaa tullut.

Tänään oli Tampereen KV näyttelyt ja reissuun lähdettiin Saran, Säteen, Pyryn ja Maximin kanssa. Maxim sai päivään sydämmentykytyksiä, oli muuten huomattavasti lunkimpi kuin edellisellä kerralla, mutta pelkäsi tuomaria pöydällä hurjasti. Poika seisoi pöydällä todella kivasti vuoroa odottaessa mutta tuomarin lähestyessä poika lähti hurjana rimpuillen pakittamaan ja otteeni lipesi ja äijä hyppäsi pöydältä karkuun. Onneksi mitään ei käynyt mutta oloni oli aivan kamala, hyvä ettei itku päässyt! Täysi vahinkohan se oli ja koiralle ei mitään sattunut mutta silti! Liikkeessä esiintyi kivasti ja arvostelu oli tälläkertaa ihan hyvä, "Pää saisi olla tyypillisempi, runko hyvä, hyvä turkki, esiintyy arastellen": Siinäpä se ytimekkäästi, en muista loppuja mutta kuitenkin huomattava parannus viimekertaan. H nauha sieltä tupsahti.

Säde pomputti jälleen, mutta käyttäytyi muuten kivasti. Tuomarin arvostelu oli oikein kiva, ainoat moitteet oli että selkä ja häntälinja saisi olla parempi ja että se ontuu. H nauhan sai tälläkin kertaa.
Sara oli ihana oma itsensä, hieman sitä ahdisti pöydällä ja vähän venkoili, sain asettaa monta kertaa uudelleen. Varmaan minä jännitin pöytää Maximin jälkeen ja Sara aisti sen. Pikkutirri sai oikein kivan arvostelun, Erinomainen ja kilpailuluokassa ERI4.
Koska pk ja lk chihut oli eri kehissä jouduin turvautumaan kaverin apuun Pyryn esityksessä. Pyry oli alkuun hieman jännittänyt mutta päästyään vauhtiin oli ollut oikein kiva esittää kuulemma. Tämä tuomari ei ollut tykännyt Pyryn heikohkosta karvasta ja tytteli oli saanut EHn. Pyryn arvostelu jäi lukematta mutta pitää kysellä Pirjolta tarkemmin mitä arvostelu sisältää.

Että sellainen reissu - ihan tyytyväisiä ollaan ja auto toimi hyvin! Vieläkin olo on ahdistunut poitsun loikan takia mutta eiköhän tämä tästä, ainakin kotiin viedessä poju oli vielä ihan tuiki tavallinen itsensä.


Sara arvosteltavana

Sara ei olisi halunnut olla pöydällä. - Kuvista kiitos Titalle!

Äiti lukee - ei muuten onnistu

2011-04-28T10:00:00.000-07:00

Tänään olen uppoutunut pitkästä aikaa koulukirjojen pariin tai no rehellisesti vain yhden kirjan. Huomenna olisi koe ja sitten saisin paperit kauppiksesta! Wuhuu! Luulin jo ettei se ikinä onnistu mutta parempi myöhään kuin milloinkaan. Toki edellyttäen sen että koe menee läpi.
Mutta siis asiaan, meidän akkalauma oli sitä mieltä että äiti on idiootti kun se vaan lukee, otin ne sänkyyn kun kinuminen oli niin kovaa, se oli vielä suurempi virhe, hukuin pusuihin. Hetken rauhan sain mutta sitten ruoka oli valmista, kaikki mököttivät niin ettei tulleet edes kerjäämään. Lopulta totesin parasta olevan lähteä äidilleni koko katraan kanssa. Siellä sain luettua, koirat painivat elämänsä kyllyydestä ja hauskaa oli!

Vietän vapun töissä, 11h joten olen totaali kuollut kun kotin pääsen, normaalisi teen siis kuuden tunnin päiviä. Luultavasti illalla äidille käymään ja sitten unten maille! Sunnuntaina Lohjalla on vappumätsärit jonne ajatuksena on suunnata Aadan ja Booriksen kanssa. Katsotaan miten siellä menee!

Mätsärit ja viralliset

2011-04-24T07:24:00.000-07:00

Perjantaina olin tosiaan Salossa sitten Maxin, Säteen ja Pyryn kanssa ja extempore keksin torstai illalla että otanpa Aadankin mukaan. Mukaan sain auttamaan Jimin siskon Jannin. Matka meni hyvin, yhdessä vaiheessa tuli vettä kuin saavista kaatamalla mutta onneksi rauhoittui ja päivän mittaan ilmasta tuli todella hieno.


Äiti ja tytär © Anette Nurmi

Maxim meni oikein kivasti harjoitteluun nähden, hihnassa olokerrat voi laskea varmasti molempien käsien sormilla ja seisomisharjoittelua on tehty kerran maassa. Kaikki sujui oikein mallikkaasti, poika sai sinisen nauhan mutta käytös oli todella hyvää, häntä ei noussut taivaisiin mutta ei se ollut alaskaan liimautuneena. Säde pomputti takastaan enemmänkuin koskaan, sininen tuli mutta häntä nousi jo hieman enemmän ja muutenkin tyttö oli rokeampi. Pyry esiintyi hienosti ja oli oikein tärppinä kokoajan, punainen nauha. Kukaan ei sijoittunut mutta tyytyväisiä oltiin jokaiseen.
Mutta sitten Aada! Tyttö ekaa kertaa missään ikinä, harjoituskertoja ei todellakaan alla liikaa. Punainen nauha ja käytös varmasti kaikista mukana olleista paras, häntä oli ylhäällä kokoajan ja tytöllä tuntui olevan kivaa! Punaisten kehässä pääsimme 8parhaan joukkoon. Ja kun koiria alettiin karsia olin jo ylpeydestä haljeta, mamman pieni niin hienosti ekoissa näyttelyissään. Mutta mitä vielä. Meidän pieni termiittilapsi keräsi potin itselleen, pentujen PUN4!!!!! Tuli filttiä, shamppoita ja pokaali ruusukkeineen kotiin viemisiksi! Tämä emäntä oli yhtä päivänpaistetta!! Ja Aada ei myöskään stressannut reissussa lainkaan, siellä se veteli kopissa sikeitä niinkuin kotona oltaisi oltu!

Hieno hieno Aatuli "palkintojen jaossa" © Anette Nurmi

Ihmeiden aika ei ole ohi, heräsin lauantai aamuna puoli neljä pirteänä. Unta yritin saada uudelleen mutta sitten iski paniikki, mitäjos en herääkkään sitten kelloon tunnin päästä. Niin on käynyt hävettävän monta kertaa. Minä siis en ole aamuihminen ja erittäin huono heräämäänkin vielä kaiken lisäksi. Noh, auto starttasi pihasta puoli kuusi ja aikataulu oli juuri oikea, hain Viktorian (ex. hevoseni nykyisen omistajan) kyytiin Lahdesta ja suuntasimme näyttelypaikalle. Oltiin hieman ajoissa mutta jonoa oli jo odottamassa rokotustarkastuksiin, kahdeksalta piti olla siis paikalla. Kun rokotukset oli tarkastettu suuntasimme samantien erääseen kojuun josta ostimme yhden näyttelyhihnan lisää.


Sämpylä ja ei enään niin maahan sidottu häntä. © Anette Nurmi

Maxim oli ensimmäisenä, koiria oli lk avoimissa uroksissa 10kpl. Tyydyttävä tuli, tuomari ei tykännyt äijästä yhtään ja kommentti oli jotakuinkin "ei laisinkaan rodulle tyypillinen, ei pitäisi näyttää lainkaan". Noh, ei voi mitään, tiukkaa linjaa piti lyhytkarvaisille muutenkin. Poika kuitenkin esiintyi oikein hienosti kokemukseensa nähden, alla ainoa harjoittelu tosiaan tuon Salon reissu ja nämä oli sisätiloissa joka siis aiheutti koissuille lisää paineita.

Säde pomputti tänään takastaan jonkun verran, vähemmän kuin eilen kuitenkin. Esiintyi ihan kohtalaisesti, häntä nousi kivasti ja. Noh, ei ole moitetta, hieman rohkeutta lisää niin hyvä tulee. Kommentit jotakuinkin "Tyypillinen chihu tyypiltään ja liikkeeltään, hieman kova ilme, alapurenta" Eli pomputtamisesta tuomari ei kuitenkaan maininnut. Hyvän sai Sämpyläinen.

Sara esiintyi hyvin niinkuin aina, tuomari tykkäsi ja arvostelu oikein kiva. Ei suurempia moitteita laisinkaan. Erinomainen mutta ei sijoitusta. Hieno pikku Sara, mamma oli taas ylpeä ja Sara tykkäilee kehässä olosta. Ainoa on että Sara on sen verran rutinoitunut että sitä kiinnostaa maailman muu meno myös, seistessä sen huomaa ja hyvin usein kun tuomari tulee tsekkaamaan kiinnostuuko koira hänestä meidän tyllerö katselee jonnekkin muualle maailmalle. Vinkkejä asian korjaamiseen jollain?

Tuisku yllätti, olemme nyt ihan solmussa että jättääkö sen kokonaan kehistä pois niinkuin ollaan suunniteltu vai ei. Tämä "rumilus" sai taas erittäin hyvän, arvostelu erittäin kiva, rokottiin ulkonevista silmistä joissa liikaa valkoista, tuomarin mukaan pilaa koiran ilmeen. Muuten arvostelu tosiaan todella mukavaa luettavaa! Ärsh, noh ehjkä se tuippeduippe nyt kuitenkin jää kehien ulkopuolelle ja katsoo joskus uudelleen että jos kuitenkin. Tuomarin tiukan linjan vuoksi olin varma siitä että Tuisku saa myös tyydyttävän, tai korkeintaan hyvän.

Pitkäkarvaisilla linja oli huomattavasti löyhempi mitä lyhytkarvaisilla. Joku sanoi luppakorvankin saaneen EHn. Taisi vasta avoimissa uroksissa tulla pk chihuille eka EH, vissiin juuri tälle luppakorvalle. Kaikki muut erinomaista! Pyryn kanssa hieman jännitin, sen häntä on aika kamalassa kunnossa vielä pentujen jäljiltä. Tuomari kuitenkin palkitsi typsyn Erinomaisella ja olipa se vielä ERI4nen. Arvostelu oikein kiva, kalloon saisi hieman lisää pyöreyttä tulla ja häntä typyllä on ujo.

Pyry liikkeessä Salossa © Anette Nurmi

Kokonaisuudessaan reissuun ollaan ihan tyytyväisiä, saimme suuntaa miten jatkaa, keihin panostaa ja keiden kanssa harkita. Koirat käyttäytyivät kivasti kaikki, chihuja oli todella paljon taas. Parin viikon päästä olisi sitten Tampereen reissu edessä, sinne mukaan sama klaani ilman Tuiskua.


Pyry Salossa 22.4.11 © Anette Nurmi

Aada Salossa © Anette Nurmi

Vilkas pääsiäinen tulossa

2011-04-20T11:32:00.000-07:00

Elämä on mallillaan, kevät on koittanut ja koirat päässeet nauttimaan oikein olan takaa ulkona olosta. Kaikki ovat nauttineet suunnattomasti, päivää on paistateltu ja riehuttu on, välillä jopa meidän "tylsimysvanhus" Sara on intoutunut riehumaan junnujen mukana. Etenkin Aada ja Brenda leikkivät ihan hullun lailla. Meiltä on lumet lähteneet kokonaan ja sain myös siivottua pihan tuossa viikonloppuna.

Nyt on varmistunut että enen perjantaina Saloon. Vielä en ole ihan varma ketä otan mukaan. Maxim ja Säde ainakin mutta Pyry arveluttaa. Noh, sen näkee sitten, luultavasti teen päätöksen viime tippaan. Pyry esiintyi Helsingissä muuten hyvin mutta hampaiden näyttö jännitti, käydäkkö sitä harjoittelemassa vaiko ei. Lauantai kuitenkin tulee olemaan pitkä päivä taas koirille, itse lähes itkin saadessani Lahden näyttelypostin kotiin. Voi apua kuinka aikainen herätys! Minä siis olen totaalinen aamun torkku ja illan virkku. Noh, kaipa sitä tottuu taas ja luultavasti stressaan heräämistä (tai siis sitä että jos EN herää) niin paljon että nukkuminen on hyvin katkonaista.
Sen ainakin tiedän että pe-la on vilinää ihan näiden näyttelyhommien osalta mutta Maxim ja Tuisku tulevat silloin meille yökylään. 7koiraa saman katon alla joista yksi on uros. Noh, eiköhän siitäkin selvitä! Mutta palaillaan lauantain jälkeen!

Aadasta tuli iso tyttö

2011-04-13T02:03:00.000-07:00

Alkakaamme tarinoinnin mätsäristä sunnuntailta, kaikki meni oikein hyvin ja perille löydettiin - kiitos navigaattorin. Odottaa sai ikäisyyden, koiria oli valtavasti ja lahjakkaasti minut laitettiin kaikkien kanssa pentuihin jostain kumman syystä. Noh asiat selvitettiin ja pääsin Säteen ja Pyryn kanssa ihan alkupäähän luokassa. Säde liikkui kivasti, seisoi ihan okei mutta jännitti kovasti ja häntä oli kuin liimattuna jalkojen väliin. Noh, tosiaan Säde on viimeksi käynyt syksyllä missään näytillä joten antakaamme sen anteeksi.Pyry meni muuten oikein mallikkaasti mutta hampaita ei olisi halunnut näyttää, yritti kivuta syliini karkuun. Molemmat saivat sinisen nauhan.
Sara olikin sitten viimeinen koko luokassa eli koira nro 65. Isoja oli vielä enemmän ja pentujakin jotain 60kpl luokkaa. Sara oli ihana oma itsensä, punaisen nauhan sai. Ketään ei sijoittunut, tuomari tykkäsi selkeästi isommista koirista ja usein menikin niin että isompi parista sai punaisen. Noh, harjoitustahan nuo vaan ovat ja itse olen koiriin tyytyväinen. Saloon lähdetään ennen Lahtea jos vain suinkin onnistuu, sinne sitten Maximkin harjoittelemaan. Hui, Lahden näytttelyt ovat reilun viikon päästä!

Lumet ovat sulaneet tosi hyvin!

Miksi Aadasta tuli iso tyttö? Koska Brenda saapui taloon eilen 12.4.2011. Aada kasvatti jalkojaan kilometrin ja muutenkin pikkutytöstä tuli kamalan ison tytön oloinen. Toki se on eniten innoissaan tulokkaasta ja alkuun Brenda olikin sitä mieltä että tuo kaveri on sitten ja aivan kamala! Hetkeksi laitoinkin Brendan ja Aadan keskenään pieneen aitaukseen ja pian jännitysitku muuttui turhautumisitkuksi kun ei päässyt tutustumaan uusiin kavereihin. Muuten Brenda on Aadaa rohkeampi, pihalla kävi jo kolmannella kerralla tutustumassa nurmikkoon kun Aadalla meni moiseen viikkokausia (tosin silloin oli lunta mutta lumikaan ei pelota Brendaa).
Brenda rakastaa kun massua rapsutetaan, kääntyy selälleen ja pieni häntä vispaa niin että meinaa irrota liitoksistaan.


Joku on vähän söpö


Brenda 8vk

Rokotus ja tulevat mätsärit

2011-04-08T00:38:00.000-07:00

Meidän tuholaistermiitti Aada kävi saamassa toisen rokotuksen keskiviikkona 6.päivä. Se oli Aadasta ihan kamalaa, rääkäisi kuin mikäkin - meidän muuten niin rohkea tyttö on todella kipuherkkä ja vinkuu pienimmästäkin pipistä. Samalla myös Jasminin pentue sai sirut ja minä pitelin Brendaa kun se sai sirun kaulaansa. Brenda sen sijaan oli rohkea tyttö, ei ollut moksiskaan touhusta, muutenkin tytteli näytti niin kivalta että huhuh, en malta odottaa että tämä mustikka (Brenda siis black-tan) saapuu meille. Parin viikon sisään, yksi pennuista on vielä niin pieni että jää kasvamaan äidin tissille ja yksi on vailla kotia. Brendakin saa vielä jäädä mamin tissille velien kanssa, Jasminilta kuulemma tulee maitoa todella paljon vielä.

Tuholaistermiitti Aada on kamalan söpö

Miksi kutsun Aadaa termiitiksi? Aadalla on kova puremisvaihe päällä ja se purkaa sitä tottakai mielummin esim lattialistoihin kuin asianmukaisesti luihin joita meillä on tarjolla kyllä yllin kyllin. Yksi päivä äiti Pyry ja tytär Aada löivät viisaat päät yhteen ja alkoivat nyppiä tapettia! Onneksi saatiin ajoissa parivaljakko kiinni ja tuhoa ei syntynyt pahemmin, mietityttämään vain pisti että miten ne ovat saaneet siihen edes mitään kohtaa mitä nyppiä? Noh, tänään menen mustiin ja mirriin ostoksille ja toivottavasti termiittiongelmaan saataisiin ratkaisu. Onneksi *kopkopkop* ei vielä ole mitään rikottu kunnolla!

Tuiskukin tulee mukaan Lahteen, ikävä superpersoonaa on kova!

Sunnuntaina lähdemme Saran, Pyryn ja Säteen kanssa Helsinkiin mätsäreihin, Säteellä ja Pyryllä on niin pitkä aika viime kerrasta että haluan ne käyttää jossain ennen Lahden näyttelyä joka onkin jo aivan nurkilla. Pitää katsoa vielä jos sen verran saataisiin aikaa repäistyä ylimääräistä että voitaisiin mennä Saloon päivää ennen Lahtea. Ei sinne tarvitsisi kuin Maximin mennä, tai toki jos Säde tai Pyry ovat todella huonoja tuolla Helsingissä niin uusinta muistelo sitten vielä Salossa. Noh, ei voi tietää sen näkee sitten.

Siivouspäivät

2011-04-01T07:42:00.000-07:00

Olemme äitini kanssa pistäneet kaksi päivää tuulemaan ja tehneet kunnollisen kevätsiivouksen meille, siinä samassa myös olohuone järjestettiin uuteen uskoon ja makuuhuoneessakin tavarat hieman siirtyilivät ja muutama vaihtoi paikkaa. Huhhuh, on tämä emäntä ihan puhki mutta nyt kelpaa, kunhan tuo pyykkivuori saadaan vielä selätettyä niin täydellistä, välillä on pakko miettiä että miksi kummassa pitää olla niin saamaton, etenkin noiden pyykkien kanssa ja niitä kertyy aina ihan julmettu kasa kun rupean kunnolla pyykkäämään. NO, oppia ikä kaikki, ehkä minäkin vielä opin elämään siistiä elämää ja tulen kunnon emännäksi...? Sain myös tänään "uuden" värin päähän, tumman ruskea tuo edelleen on mutta se törkeä tyvikasvu on viimein poissa. Kiitos äiti kaunis avusta ihan hulluna ja kaikesta muustakin.


Pitkäjalkainen pötkylä

Koirilla on siis ollut kaverit Lumia ja Laya kylässä nyt nämä kaksi päivää, kyllä nuo ovat rättipuhkipoikki. Hauskaa niillä on myös ollut ja eilen Pyry innostui ihan hurjasti juoksemaan meidän pihan "rallirataa" ympäri ja ympäri siskosten kanssa. Lumia ja Laya yksinkertaisesti rakastavat tuota meidän pihan "lenkkiä". Aada ja Pyry olivat eilen niin poikki että huh, Pyry nukkui istualtaan nojaten pedin seinään koska ei vain jaksanut pienen koiran simmut pysyä auki. Aadan suuri mielenkiinto maailman tapahtumiin pakotti sen kiertämään sinne mihin muutkin meni mutta koska silmät painoivat niin kovin meinasi neiti kävellä pitkin seiniä. Sisarus parivaljakko on väsyttävää leikkiseuraa. Toki koirat olivat vähän "häh" kokoajan kun huonekalut vaihtoivat paikkaa, imuri hurisi, moppi ja rätti heilui ja sitä rataa.

Sara ja Säde - tiellä kulkee joku!

Olemme viimein huhtikuun puolella! JIPII! Näyttelyt alkavat tuota pikaa, olenko liiankin hurahtanut niihin? Pitäisi katsoa jotkut mätsärit ennen niitä, ekakertalaiselle Maxille olisi kiva päästä näyttämään mikä on homman nimi ensin harjoitusmielessä, Pyry ja Säde voivat kaivata hieman muistinvirkistystä pentujen jälkeen. Mutta katsoo nyt, Helsingissä olisi parit ennen Lahtea mutta auto on rikki joten liikkuminen aika minimaalista, toki voisin saada äiskältä autoa lainaan mutta mutta. Toivossa on hyvä elää että jonnekin ehditään!

Hulinaa ja vilinää

2011-03-19T14:14:00.000-07:00

Huhhuh! Tänään sain Lumian ja Layan hoitoon kun äiskä ja Appe lähtivät Turkuun. Hu-hu-hu-HULINAA! Ne ovat jumalattomia energiapalloja, piha on ihan myllerretty ja koirat uuvutettu ihan nollaan. Kyllä onneksi mamman lapsetkin alkoivat iltaa kohden väsähtää ja pihariehunnat vähenivät lyhytkestoisiksi mutta kovaa mentiin, minun pienet olivat ihan äimänkäkenä ja eivät oikein osanneet osallistua kaksikon hurjaan menoon. Yritys hyvä kymmenen mutta juoksuleikin muututtua ystävälliseksi painiksi tippui Säteeltä aivot matkasta ja siitä oikein näki kun se ihmetteli "Mitä kummaa noi tekee". Minun koirani taitavat olla enemmän poliisi ja rosvo tyylin leikkijöitä ja painimaan ryhdytään hyvin harvoin ja sekin vain lyhytkestoisesti.

Meno on hurjaa ja vauhdikasta.

Aada yritti olla kovis, kun Lumia ja Laya ärisi toisilleen Aadakin matki murinaa ja pomppi kuin heinäsirkka ympäri terassia! Se myös ekaa kertaa uskalsi juosta lumella kunnolla, välillä tajusi että hui missä olen mutta kuitenkin. Lumi on pelottava ja kylmä juttu! Riemuvoittona myös eka pissa lumelle! Hieno Aada. Kyllä pennun opettaminen sisäsiistiksi on mielestäni helpompaa kesällä, nyt tosiaan lumi kauhistuttaa ja jännittää, se on kylmää ja isot menee puskien taakse pissapaikalle niin nopeasti että pienelle ehtii tulla hätä mihin ne menivät. Ajan kanssa hyvä tulee, pikkuhiljaa opetellaan hihnaan ja pantaan. Panta on ihan okei, kutittaa ihan kauhiasti ja kerran saatiin itkupotkuraivari kun laitoin pannan ja mentiin murjottamaan petiin. Liekö edellisellä kerralla panta ollut liian kauan vai mistä moinen.


Vihdoin sain julkaistua 4-polvea kuvan. Eli kuvassa Kantaäiti Siiri vasemmalla, oikealla Sara ja keskellä Säde pentunsa kanssa eli tosiaan neljä polvea!

Mutta nyt tutimalullaa, huomenna ajelen Lahteen katsomaan Hopiheppaa, luultavasti otan Saran ja Säteen reissuun mukaan mutta saas nähdä, itsellä ainakin fiilis kuin pikkulapsella karkkikaupassa. Ikävä isoa vinonenää on kamala!

Unta palloon

2011-03-14T03:26:00.000-07:00

Viikonloppu meni pitkälti nukkuessa joten niinkuin viime viestissä lupasin, sinne peiton alle kaivauduttiin visusti. Isäntä oli vähän talkoilemassa työpaikkansa varastolla siivoilun merkeissä perjantaina ja tulihan siellä kuppiakin otettua, lauantai meni hänen osaltaan nukkuessa. Sara oli onnesta soikeana, käytiin vain pakolliset pissit tekemässä ja takaisin sänkyyn! Se kaivautuu peittojen sekaan niin että siitä ei näy mitään tai sitten pieni karvaläiskä saattaa jostain pilkistää. Välillä sitä oikein säikähtää että mihin se on mennyt!
Itse olin töissä lauantain ja illalla lähdin työkaverini kanssa muutamalle, väsähtäneestä olosta jouduin vuorostaan minä kärsimään sitten sunnuntaina ja jälleen kerran koissulit olivat tiiviisti sängyssä nukkumassa. Miten on sattunutkin että olen saanut hyvillä unenlahjoilla varustetut kaverukset itselleni, sopivat kuin nenä päähän! Näkisittepä ne joka aamu kun Jimi lähtee töihin ja minä jään nukkumaan, ei ketään liikauta eväänsäkkään ja jos nousen ennen kymmentä voi koirista nähdä uniset silmät. Teen siis paljon iltavuoroja ja sen takia nukun pitkään, illan virkku - aamun torkku!

Pyry, häntä hieman kärsi pentujen kanssa :/

Pyry keksi myös lauantaina että hei, kyl mä uskallan mennä lukikasojen päältä aidan yli. Tuli tosi nätisti takaisin mutta sittenkun Sädekin rohkaistui seikkailuinto kasvoi kun kaksi pientä löi viisaat päänsä yhteen ja eilen Jimi huhkikin pihalla lapion kanssa ja nyt on aidanvierustat ihan maahan saakka lapioitu. Pyry oli sangen loukkaantuneen oloinen pari ulkoilureissua mutta nyt minä saan olla huoletta. Etenkin jos Sara keksii että aidanyli pääsee niin voi tulla ongelmia. Sara meinaan kesällä ennenkuin aidat tuli otti ritolat pariin otteeseen kun äiskä ja iskä kinasteli liian kovaan ääneen. Muuten se pysyy tosi kiltisti lähettyvillä mutta jos kinastelua on ilmassa Sarana haistattaa pitkät.

Kuva kertoo kaiken - Sara ei ymmärrä teinien leikkejä...

Tänään on tässä huushollissa oltu jo virkeämpiä ja Saraa lukuunottamatta energialataus on välillä ollut suuri, etenkin pihalla on kiidetty tuhatta ja sataa! Aada, Säde ja Pyry painivat ja juoksevat keskenään, välillä äristään ja välillä Aada haukahtelee kun isommat ei leiki kokoajan. Siksi otinkin kameran pihalle mukaan ja sain muutaman kivan kuvan tättärällää olevista koissuleista. Oivoi, aurinko on ihana asia, lumet sulaa kohisten ja ei ole niin harmaata!


"Mihin Pyry meni?"


"Piiloon isin tekemään monttuun"

Villikot

Aadakin uskalsi mennä lumelle

Onko joku vähän söpö

Kumman lelu?

Vetokisa

Iski kauhea rapsutuskohtaus

Aada on iso paha pelottava peto

Kuorsaava otus

2011-03-10T13:31:00.000-08:00

Meidän pieni pirpana kuoraa välillä oikein suloisesti, vaisusti mutta kuitenkin. Kai nyt pienen uinut ovat rankkoja kun pitää kasvaa isoksi, kauniiksi ja hienoksi näyttelykoiraksi ja tulevaksi äidiksikin. Aadalla on oikein oivat olosuhteet ajatellen tätä, sillä meillähän on nyt kaksi perhettä täällä, Sara - Säde ja Pyry - Aada, kaikki siis äitejä paitsi toki pikkuinen itse ja Sara jopa ehtinyt mummoksi asti.
Kaiken kukkuraksi tässä on neljä koiraa jotka ovat toisilleen jotain kautta sukua. Sara ja Pyry on Tuhkimon Cappucinosta joten puolisisaruksia keskenään ja siitähän sama suku jatkuu pennuille. Isä toki on näillä tulevilla/nykyisillä mamikoirilla eri, Sarakun on jo jättänyt mamman hommat taakseen ja keskittyy vain ja ainoastaan olemaan ätydellinen pieni otus jolla on enemmän etuoikeuksia kuin kenelläkään muulla mutta josko vaikenemme niistä, ettei muut koiruudet kateudu ihan - meillä tähän on jo totuttu ja muut ei noteeraa asiaa oikeastaan yhtään. Hih.

Elämä pyörii samaa rataa eteenpäin, oikeastaan mitään erikoisempia ei ole tapahtunut. Olemme päässeet hieman lenkkeilemään ja eilen nappasinkin Aadan takin sisään ja marssittiin muiden kanssa Äidilleni kyläilemään. Oli iloinen kohtaaminen kun Äiti tuli Lumian ja Layan kanssa vastaan, oikeastaan taisi olla ilo enemmän äitskylin koirien puolella mutta onko se niin nuukaa. Lumia ja Laya muutenkin rakastavat Saraa, saavat olla varovaisia kaikissa Sa- alkuisissa sanoissa kun jo koirat menevät iloisesti ovelle odottamaan, kun ovat tulossa meillepäin äiti saa kaksikkoon hurjasti vauhtia sanomalla "Mennään katsomaan Saranaa".
Sarasta pitää kaikki vaikka se onkin niin hillitty kiltti otus joka ei riehu pahemmin muiden kanssa, se on vaan kaikkien suosikki. Sara myös kestää rökitystä hirmuisesti ja auta armias kun se kerrankin ärähtää vaikka lelu suussaan niin eivät muut uudelleen yritä, Saran sana taitaa olla meidän koirapiirissä laki!

Me ollaan saatu näyttelykalenteri suunniteltua kesäkuuhun saakka, alustavasti heinäkuuhunkin mutta josko sitä en vielä julkaise kuitenkaan.
Eli:
23.4.2011 Lahti
7.5.2011 Tampere
21.5.2011 Somero (ryhmä)
22.5.2011 Helsinki
23.5.2011 Helsinki (ryhmä)
18.6.2011 Kotka
19.6.2011 Riihimäki

Mutta ennen näyttelyrumban alkua (jota tämä emäntä odottaa kovasti) otetaan meillä rennosti ja kaivaudutaan peittojen alle odottamaan kunnolla kevään tuloa!

Sara löytää aina ne pehmeimmät ja mukavimmat kolot mihin kaivautua, tässä isännän äidin ihana pehmeä takki ja kaulaliina muodostivat täydellisen kaivautumispaikan

Aada saapui taloon

2011-02-21T05:31:00.000-08:00

Nyt on tässä huushollissa lennellyt pieniä vaaleanpunaisia sydämiä oikein yllin kyllin niin emännän kuin isännänkin suunnalta. Perjantaina saatiin siis pieni Tirriäinen taloon eli Aada. Olen vain kutsunut sitä niin kauan Tirriksi että vielä on opettelua viralliseen lempinimeen mutta kyllä se alkaa muodostua. Hiljaa hyvä tulee! Tyttelön oikea nimi on siis Paw's Mystery Adele Nut joka siis sointuu hyvin jatkoksi Pyryn nimestä Midana Nut.

Sain "kunnian" avustaa nimien keksimisessä ja tiesin Pirjon haluavan ainakin tytölle Nut päätteen, Pyryn mukaan. Siinäpä vasta pulma, mitä ihmettä keksin pojille toiseksi nimeksi joka sointuisi Nut:iin JA ainakin alkaisi N kirjaimella. Ilmainensanakirja on ystävä tälläiselle puupääaivolle joka osaa juuri ja juuri esitellä (nimensä) englanniksi. Kävi ilmi että Pähkinä on myös Nux englanniksi jotenka tyttö sai Nut päätteen ja pojat Nux. Sitten alkoikin ensimmäisen nimen mietintä ja sekin pitäisi alkaa kaikilla samalla kirjaimella. Ööööööö. Jostain keksin haltianimet ja löysin kivan sivuston josta löytyikin sopivat nimet kaikille. Adele (jalo) ja pojille Adrien (tumma), Alfie (viisas) ja Aurelius (suosikki). Nimien keksintä oli kivaa etenkin kun ne miellyttivät molempia osapuolia.

Pennun kanssa on lähtenyt todella hyvin käyntiin, ruoka maistuu ja kaikki kolme muuta ovat ottaneet pikkuisen hyvin vastaan taloon. Aada pääsee pian äitinsä kanssa takaisin yhteen koska pojista yksi on jo mennyt, tänään tullaan suklaapoikaa katsomaan ja pk poitsusta on ollut paljon kyselyjä. Hienoa hienoa! Ainoa on vain että Tuiskuduisku lähtee sitten kotiin, viisi koiraa on kuitenkin pitkällä tähtäimellä tähän huusholliin tällähetkellä ehkä liikaa mutta kyllä ikävä tulee! Säde ja Tuisku viihdyttävät toisiaan välillä hurjankin rajuilla leikeillä ja meno on päätä huimaavaa, pienten koirien alta on parempi pysyä pois tai jää jyrän alle. Ja kyllä niille saa nauraa!

Pakkaset ovat olleet todella kovat myös täällä Lohjalla, koirien kanssa piipahdetaan vain nopeasti takapihalla haistelemassa ulkoilmaa, kylmä iskee heti ja kovasti odotetaan jo lämpimiä ilmoja. Aada meinasi ekaa kertaa ulkona piipahtaessaan että tämä on hurjan hirveää ja huusi kuin syötävä. Pienet hoksottimet taisivat laukata kuitenkin lujaa ja neiti tajusi että hän pääsee nopeasti sisälle. Sen jälkeen ollaan vain hiljaa vikisty jos ennättää tassuihin tulla kylmä. Pidämme kuitenkin pihalla olo reissut hyvin hyvin lyhyinä jotta fiilis ei jää pahaksi ja ulkona olosta ei muodostu ikävää kuvaa.
Tuiskulla ja Säteellä alkaa energiaa olla liiaksikin mutta Sara ottaa tämän ihan loman kannalta, vilukissa pitää kantaa ulos ja pissillä käydään turbovauhtia jotta päästään äkkiä takaisin sisälle nukkumaan. Ja jos lähdemme jonnekkin ei tyttö takuulla liiku senttiäkään, on tossut tai ei. Sara on selkeästi plussakelien koira!

Mitäs muuta, ei kai ihmeitä. Olin eilen Lohjan pentunäyttelyissä esittämässä Lumian (äidin toisen haukun) ja hyvin meni, tuli jo kauhea ikävä kehiin, voikun huhtikuu koittaisi nopeasti ja päästäisiin Lahteen omien kanssa, Toukokuu onkin sitten jo kiireistä aikaa. Voisi toki muutamissa mätsäreissä käydä Säteen ja Pyryn kanssa muistelemassa hommaa näin mammaloman jälkeen. Ja sille Booriksellekin pitää rutiinia hankkia juurikin mätsäreistä. Mutta nyt pennun päiväruoka ja itsellekin apetta ennen töitä.

Leikkejä

2011-02-11T11:29:00.000-08:00

Tuisku ja Säde ovat löytäneet yhteisen sävelen ja niiden aika kuluu paljolti yhdessä peuhaten. Säde onkin iltaisin ollut tooosi väsynyt ja kepertyy mielellään kainaloon nukkumaan. Jimi jo kauhisteli onko tyttöjen leikit liian rajuja mutta molemmilla on vaan super hauskaa, välillä painitaan ja sitten leikitään poliisia ja rosvoa. Pitää joku päivä kuvata tapahtumia, molemmissa kameroissa vaan akku loppu ja on aika ylitsepääsemättömän vaikeaa ladata ne.

Kun otimme yhteytte Säteen vuodosta eläinlääkäriin hän tuumasi että olisi antibioottikuurin paikka, syytä huoleen ei ole koska koira täysin normaali muuten. Antibiootit ovatkin tuntuneet tehoavan ja vuoto vähentynyt mielestäni, vaihdan lakanat vasta kuurin loputtua joten silloin saadaan täysi varmuus että vuoto on loppu. Pikkuinen Säde ottaa lääkkeet niin nätisti, ei protestoi yhtään, toisin kuin äitinsä. Saran kanssa saa olla kunnon ovela kettu saadakseen edes matolääkeet annetuksi.

Kävin pitkästä aikaa heppailemassa entisen valmentajani luona tänään, hän on siis myös hyvä ystäväni ja Hopi majaili hänen tallissaan 3vuotta. Oli kyllä niin ihanaa ja tavoitteenani on nyt alkaa käymään heppailemassa vähintään kertaan viikkoon, tulisi kesä niin saisin koiratkin mukaan. Ainakin viime kesänä Säde ja Sara nautti silmittömiä määriä saadessaan juosta vapaana kentällä ja metsälenkillä joka tallilla on! Saa nähdä särkeekö lihaksia huomenna, menin kyllä varovaisesti tunnustellen, viimekerrasta kun on kuukausia aikaa. Hippopappa on niin kultainen, sen kanssa on aina niin turvallista!

Hippopappa ja tytöt, näitä alan ratsastelemaan mahdollisimman usein ettei vanha rakas harrastus unohdu

Tää ystävyys

2011-02-08T14:46:00.000-08:00

Löysin selaillessani aikani tappamiseksi täydellisen kappaleen kahdelle rakkaalle otukselle. Arja Koriseva - Tää ystävyys, siinä on kappale joka sopii tyttölöille todella hyvin. Onhan kyseessä äiti ja tytär mutta silti, välillä on uskomatonta katsoa noiden kahden välistä sidettä, miksikään se ei ole muuttunut Säteen äidiksi tulon jälkeen, ehkä vain vahvistunut. Nämä kaksi pientä ovat aina yhdessä, Säde jopa on hieman riippuvainen Sarasta.

Ne nukkuvat vieretysten (pää toisen selän päällä, tismalleen samassa asennossa tai ovat muuten vain kylki kylkeä vasten). He syövät aina sulassa sovussa samasta kupista, ikinä ei tule ärinää, syödään ensin tämä kuppi tyhjäksi, siirrytään vasta sitten tuohon toiseen. Jos jännittää tai on vilu mennään vierekkäin kylki kykeä vasten. Säde myös on hieman mustis Sarasta ja saattaa alkuun hieman omia Saraa itselleen, Sara sen sijaan on mustasukkainen minusta. Nytkin kun vilkaisen olkani yli nään nuo kaksi nukkumassa. Säde kyljellään, Sara suloisesti kerällä Säteen etu- ja takatassujen välissä, kiinni Sämppiksen mahassa. Nuo söpöilevät liikaa sanoo tämä emäntä!

Me osataan tosi hyvin söpöillä

Nami lähti maanantaina kasvattajalle koska kaverini uros oli hyvin kiinnostunut siitä ja olenkin (kröhöm) saanut kiukkuisia puheluita etten tuo enää ainuttakaan koiraa jolla on mitään juoksujuttuja ollut tai on tulossa heille kylään. Pikkujäpä on kuulemma ihan sekaisin. Oho. Mutta tosiaan, Namikun meinataan astuttaa niin parempi viedä samantien jos vaikka tytöllä on väritön juoksu, olen kuitenkin pähkäillyt ja jahkaillut juoksusta jo tovin.

Tämä peti on Saran ja Säteen lemppari ja muut ei sinne mielellään saa tulla kun tytöt nauttivat laatuaikaa

Mutta ehei, en jäänyt kahden koiran kanssa odottelemaan vaavia. Tuisku saapui taloon ja huiih mikä meno ja meininki tässä huushollissa on. Heikompia hirvittäisi takuulla! Tuisku oli niin iloinen päästessään kaupunkitytöksi takaisin että huh. Se itkee, vinkuu, pörisee, kröhisee.... Ja etutassu nousee komeasti kattoa kohden. NO se on Tuisku! Pakko myöntää että emännällä (ja myönsi tuo isäntäkin) että on tuota kummallisesti ääntelevää pallosalamaa ollutkin jo ikävä!

"Väistä, haluun nähä tonne"

Huomenna otetaan yhteyttä eläinlääkäriin, Säde vuotaa vieläkin jonkun verran verta (aina öisin kun nukkuu) ja tämä häiritsee meitä nyt kovasti. Soitetaan ja jos lekuri tuumaa paremmaksi tuoda näytille niin sitten mennään, muussa tapauksessa seurailemme tilannetta, koira kuitenkin on normaali, leikkii ja touhuaa, pissii normaalisti ja ei ole lainkaan kipeän oloinen.

Anna äiti PUSU!

Onnellinen emäntä

2011-02-06T10:41:00.000-08:00

Säde

Viikonloppu joka sujuu täydellisesti, voiko olla parempaa! Sain lauantaina viettää päivän siskoni parissa, aamulla zumbaamassa, sitten lillumista paljussa jonka jälkeen suunnattiin Helsinkiin shoppailemaan ja syömään. Illan kruunasi Apassionata joka on joka vuosi upea! Mahtava päivä ja kesää odotellessa, mukaan tarttui mukavat shortsit jotka istuu todella hyvin, meidän suvun naisten vartalot kun tuppaa olemaan sikäli niin mukavia ettei hyvin istuvia pöksyjä joka kaupasta löydy. Myös pari paitaa ja koirille palloja tarttui mukaan. Kiitän siskoani taas tästä päivästä ja ihan tänne blogiin pitää nyt laittaa että ensivuonna muistaa. Lähdemme jo aamulla shoppailemaan ja minä ajan jos saan kerättyä rohkeutta vuodessa tarpeeksi, toisaalta mikäs siinä julkisilla matkustaessa.

Tänään hain viimeinkin SämppisSämpylän kotiin, molemmat pennut matkasivat eilen uuteen kotiin ja pieni äiti oli ollut vähän allapäin. Kotiin tulo piristi kummasti ja jopa Nami on ollut hieman touhukkaampi, kävimme myös työkaverillani tappamassa aikaa muutaman tunnin, hänellä siis on pikkuinen Santtu, Namin lapsukainen. Ihanaa saada tuo elohopea takaisin taloon, eloa on taas ja jo muutaman sekunnin päästä kotiin tulon jälkeen Säde löysi jostain sukan ja lähti sitä kuljettelemaan ympäri taloa.

Pari viikkoa niin Pyryn pienet ovat 8viikkoisia ja tyttönen muuttaa meille. Jännittää miten lähtee sujumaan koska minullahan ei ennen pentua ole ollut, Sarakin tuli kolmivuotiaana. Noh, onneksi on Pirjon tuki ja turva lähellä ja muutenkin puhelinyhteydessä ollaan hyvin usein niin miksei sujuisi :)

Pikku tirriäinen <3

Samalla kaavalla

2011-01-28T03:43:00.000-08:00

En osaa otsikoida, noh. Saan sen ehkä anteeksi. Mutta siis tosiaan elelemme samalla kaavalla, ainoa vain että Maxim lähti hieman suunniteltua aiemmin koska Saralle tuli juoksu ja vaikka kovasti haluaisin yhdet pennut vielä Saranaiselle tehdä niin sille ei niitä tehdä. Sara on siis kahden hienon pentueen äiskä, hedelmällinen neiti, pienestä koostaan huolimatta neljä pentua molemmilla kerroilla (ensimmäisestä yksi menehtyi). Keisarileikkauksella pennut syntyivät ja en uskalla riskiä ottaa jos jotain sattuisikin ja pieni sitsi bitsu bitzunen menehtyisi vain sen takia että halusin sille vielä yhdet pennut. En antaisi sitä itselleni ikinä anteeksi jotenka Saranainen on lopun elämänsä mamman mussukka, näyttelykoira joka tulee aina näyttelyihin mukaan vain sen takia että se ainakin saa mammalle hyvän mielen jos muut eivät käyttäydy. Sitsunen on tämän talon pää ja se on vissi!

Olin yksi päivä Pirjolla useamman tunnin viimeistelemässä kotisivuja ja vihdoin viimein saimme kennelille kotisivut julki! Pitkä prosessi joka vihdoin on valmis, itse sivujen teko oli aika vaivatonta ja sujui nopeasti mutta aina oli jotain joka lykkäsi sivujen suunnittelua ja näin päin pois. Kotisivujen teko aloitettiin siis huhtikuussa mutta niinhän se on että parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Kuvia kaivellessamme löytyi minulle itselleni hyvin merkittäviä otoksia jotka saivat ihastuksen kuplimaan! Kuva Sarasta kakkos pentueen kanssa (jossa siis myös Säde) ja Tuiskun pentukuva. Voi apua! Meinasin ehkä kuolla!
Saran äiti asuu myös käsittääkseni jossain aika lähellä, suunnittelemmekin josko saisimme neljä sukupolvea kasattua yhteen, toivottavasti siis Saran äidin omistajia kiinnostaa nähdä millaista jälkipolvea heidän koiruus on jättänyt ja mahdollisimman pian toki jos tapaaminen onnistuisi, näkisivät vielä Säteen pikkuisenkin.

Meillä täällä kotosalla siis nyt Sara ja Nami, Namiskalle odotetaan kovasti juoksua, tyttönen siis astutetaan. Pitää teidän iloksi joskus mennä kaverilleni kyläilemään ja ikuistaa Nami poikansa kanssa, kaverini siis omistaa yhden pennuista. Noh, mutta jatketaan taas harjoituksia!

Sara - ylpeä äiti. (Vasemmalla oleva pentu on Säde)

Ja Säde itse äitinä leikittämässä pieniään (vai haluamassa pienten lelun itselleen, ken tietää)

Säteen pennut ovat saaneet äitinsä energisen luonteen

Tuisku siskonsa kanssa, se on ollut pienenä ehkä ylisöpö

Elohopea liikenteessä, eikun siis Säde

2011-01-22T11:02:00.000-08:00

Kaikki läheiseni tietävät että Säteellä on aina vauhti päällä, sille saa aina nauraa ja alkuun minulle oli aika shokki kun Säde asteli taloon rauhallisen ja hillitys prinsessa Saran kaveriksi. Miten pienessä koirassa voi olla niin paljon virtaa? Mietin monesti miten pennut pysyvät mammansa menossa mukana mutta rauhoittuihan energiapakkaus odotusaikana hurjasti ja on ollut oikein hyvä äiti. Nyt kun pennut ovat itsekkin jo touhukkaita on Sädekkin saanut omat energiansa takaisin, meno vauhdikasta mutta hoitaa pentujansa hyvin silti. Videossa itsekseen touhuava, edestakaisin säntäilevä otus on siis Säde kun taas Pyry toimi kaverinsa pentujen kiipeilypuuna.

Mitään muuta erikoista ei ole, ollaan käyty muutamia kertoja äitini kanssa yhdessä koirien kanssa kävelyllä. Maxi lähti takaisin Pirjon tykö koska Saralla on juoksu. Kyllä on kotona HILJAISTA, vain kaksi haukkuvaukkua talossa ja vielä nuo kaksi rauhallisinta. Noh, rauhallisuus on vain tilapäistä ja onhan se hyvä hetken "rauhoittua" ennen pennun kotiin tuloa, tosin siihen menee varmaan tovi vielä mutta kuitenkin. Palaamisiin!

Reissussa käyty, suunnitelmia jne

2011-01-16T10:59:00.000-08:00

Kajaanin reissu on onnellisesti takanapäin, isukin luona oli oikein mukavaa ja olisin sinne voinut jäädä pidemmäksi aikaa. Tuumattiin Jimin kanssa että kesällä viimeistään pitää päästä uudelleen! Paikka todella kaunis ja ihana, oli ihanaa käydä ulkona kun vajaan 10metrin päästä avautui järvimaisema, laituri ja sen vieressä rannalla iso putput vene odottelemassa kesää. Tuli ihan sellainen olo kuin olisi ollut mökille. Matka sujui muutenkin hyvin, olihan se puuduttavaa istua mutta selkä kesti matkanteon ihan hyvin ja nyt viikon jo töissä taas olen ollut takaisin ja selkä vihoittelee vain vähän, edelleen - Burana on ystävä.

Kävimme tosiaan myös Kajaanin tamminäyttelyissä ja odotukset menivät totisesti yli! Kaikki ekakertalaiset toimivat hienon hienosti, Jimi näytti Tuiskun ensikierroksella koska lk nuorten nartuissa minulla oli kaksi haukkuvaukkua ja sekin toimi hyvin. Tosiaan joulukuun itsenäisyyspäivien mätsäreissä Nami ja Tuisku eivät tainneet ottaa askeltakaan kehässä mutta Kajaanissa toimivat kuin konkarit. Susu jonka näyttelykäyttäytymisestä minulla ei ollut haisuakaan ilahdutti myös hyvällä käytöksellä!
Tuomari oli Tanskalainen Gert Christensen ja yllätti puhumalla hieman Suomea. Kysyi iän, kehotti tekemään kolmion ja kiitti kotomaamme kielellä ja sehän ilahdutti paljon tälläistä ihmistä jolle ei kielipääneroutta ole suotu sitten ja yhtään. Mutta arvosteluihin joiden suomennoksesta kiitän kovasti paikalla ollutta kääntöpalvelua.

Susu - 2vuotias, narttumainen pää ja yleisilme. Hyvin asettuneet korvat, hyvä niska ja ylälinja. Lyhyt lantio, hyvä runko. Hyvät kulmaukset takana. Ei esitä häntää liikkeessä. Edessä liikkeen pitää vakaantua. Hyvä turkki, hieno luonne. EH
Nami - 1v 9kk, kevyt narttu. Feminiininen pää ja ilme. Erinomainen purenta. Tummat pyöreät silmät. Hyvinasettuneet korvat, hyvä kaula, laskeva ristiselkä. Riittävät takakulmaukset. Hyvä luusto. Tarvitsee vakautta etuliikkeisiin, liikkuu sopimattomasti, tarvitsee kehittyä. Hyvä luonne. EH
Tuisku - 1v. 10kk. Hyvä koko, nartullinen pää. Purenta voisi olla parempi. Hyvä kuono. Silmissä liikaa valkoista. Hyvin sijoittuneet korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hännän istutus hyvä. Hyvä runko. Hyvät etukulmaukset. Hyvä luusto. Liikkuu hyvin. Hyvä turkki. Miellyttävä luonne. EH (eritoten Tuiskun tulos yllätti kaikki)
Sara - 4vuotias sievä narttumainen pää. Tummat pyöreät silmät. Hyvä purenta, hyvä korvien asento. Hyvä niska ja ylälinja. Hyvä runko. Hyvät kulmaukset takana. Liikkuu hyvin. Hyvä turkki. Hieno luonne. ERI AVK4

Sitten suunnitelmiin ja muutoksiin. Eli Säde on edelleen kasvattajan tykö kahden pennun kanssa, yksi on vaihtanut kotia, pidetään se nyt siellä niin kauan että lapsukaiset lähtee. Käydessäni oli hienoa nähdä kuinka hienosti se leikittää lapsiaan ja vaavelit ovat sosiaalistuneet hirmuisesti. Joku saa näistä kahdesta oikein hienon koirakaverin itselleen.
Susu ja Tuisku lähtivät takaisin kasvattajan huomaan, on hyvin outoa kun Tuiskun vilkas persoona ei enään ole täällä mutta suunnitelmat muuttuivat tosiaan kajaanin reissun jälkeen niin että kyllä Tuippeduuta vielä muuallakin näytetään. Nyt olisi oikein kunnon rypäs näyttelyitä huhti- ja toukokuulle.

Meillä on nyt hetken koiralauma siis Sara ja Nami ja viikoksi pariksi näyttelyharjoitustreeniin meille tuli Maxi uros. Kiva suklaa otus joka on aivan toista maata kuin Booris! Mielestäni hienokin mutta sen näkee sitten Lahdessa toukokuussa. Maxi kuitenkin on vain pikainen vieras koska kunhan Säde tulee takaisin haluan pitää kotona vain narttuja. Nyt toivotaan että Pyryn pennuista ainoa narttu kasvaisi tarpeeksi kookkaaksi ja voisimme sen jättää kotiin, sitten menisikin pidempään klaanilla Sara, Säde, Pyry ja pikkuinen, mutta aika näyttää miten hommat etenee.

Sämppiksen touhukkaat pienet

Maxin ensimmäinen seisomisharjoitus joka meni vähän niin ja näin

Nami naminen söpöili pedissä

Emäntä sairaana

2011-01-04T03:57:00.000-08:00

Uusi vuosi ja uudet kujeet vai miten se meneekään. Itse aloitin vuoden hienosti sairastamalla, selkä vihoitellut nyt yli viikon ja sen takia sairaslomalla. Nyt ollut myös kuumetta muutaman päivän ihan hyvissä lukemissa mutta eiköhän tämä tästä, paljon lepoa ja buranaa naamariin niin johan elämä maistuu taas hyvältä.

Koirat voivat hyvin, uusivuosi meni rauhallisesti. Olin aivan varma että ovat peloissaan ja näin päin pois mutta mitä vieltä, eivät olleet jyskeestä moksiskaan. Olimme kolmisen tuntia tuttavani luona ja takaisin tullessa koirat oli hännät huiskuen vastassa, ei edes pahimman jyskeen koittaessa sanoneet mitään, tuumasivat lähinnä että mennään jo nukkumaan. Myöskään kaverini koira Santtu ei ollut kuulemma milläänsäkään eikä äitini koissut. Hieno homma sanon minä, mamman koiruudet ovat niin kovin viisaita. Ehkä pienelle koiralle maailman muutkin äänet ovat hurjan suuria niin ei rakettien pauke vaikuta sitten paljoa enempää. Kuka tietää, en ainakaan minä.

Huomenna lähdetään reissuun, Kajaani kutsuu. Kaikki peukut pystyyn että kuume hellittäisi siihen mennessä koska tamminäyttelyyn ollaan ilmoittauduttu! Itse nukun varmaan koko matkan, välillä pitää tosin käydä kävelyllä verryttämässä selkää ja toki koissuja pissittämässä. Onneksi on kultainen ja ihana mies joka huolehtii, kun eilen soitin aamulla että kuumetta 38.9 niin ilmoitti minun nukkuvan koko matkan, hän ajaa. Olen saanut elää muutenkin kuin mikäkin prinsessa. Oi voi, pitää palkita ukkeli kunhan paranen! Ja mikä parasta, reissun jälkeen pitäisi Säde hakea kotiin - onni ja ihanuus. Sämppy ei pääsekkään äiskän kainalosta pariin päivään pois!

Ahmatit

2010-12-26T13:25:00.000-08:00

Minulla on erittäin ahneita koiria mutta onneksi meillä ei ainutkaan puntaroi paino-ongelmien kanssa. Sopivassa lihassa elellään kaikkien kanssa, Sara saisi jälleen kerran hankkia hieman leveämmän vyötärön mutta luuranko sekään ei ole.
Naureskelin tässä yksi kerta juuri Pirjolle että miten kummassa kerään omistukseeni eläimiä jotka on hankala lihottaa. Hopin kanssa oli ikuinen mietintämyssy mikä on sopiva ruokinta ja varmaankin viimeinen puoli vuotta meni vasta täysin onnistuneella tasapainolla, ei kerätty liikaa energiaa ja massa pysyi. Sara ja Säde ovat kanssa samanlaisia, ruokaa saa ympätä eteen enemmän kuin laki sallii ja silti linjat pysyvät hyvin timmeinä, toisinkuin emäntä joka paisuu kuin pullataikina. Noh, ehkä siis elämme sopivassa balanssissa kun emännällä on "suloinen" pömppis ja eläimet sitten ovat totisesti mallin mitoissa.

Jokainen minulla ollut koira on myös hirmuisen taitava valikoimaan ruokansa. Vaikka kuina yritän ympätä herkkujen sekaan nappuloita tai riisiä niin nappulat/riisi tippuu tehokkaasti suusta pois ja lautaselta katoaa liha. Jälleen tänään todistettiin tätä kun ostin koirille possun suikalelihaa, sekoitin joukkoon nappuloita ja kas kummaa, lattialla ja kumpin pohjalla on kaikki nappulat ja missä suikaleet ovat. Ovat nyt illan mittaan sitten käyneet maiskuttelemassa nappuloita joista siis meillä ruokinta pääosin koostuu, herkutellaan kuitenkin säännöllisesti! Jos emäntä ja isäntä syö kilokaupalla herkkuja niin pitäähän eläintenkin saada vai mitä?

En ole kantanut tosiaan nyt kameraa mukanani kun olen harvakseltaan käynyt Sädettä katsomassa. Enkä ole saanut myöskään julkaistua missään kuvia pennuista joissa niillä on simmut auki, tosin kuvat eivät kauhean mainittavan onnistuneita ole. Lisään ne nyt viimein ja jos nyt vain muistaisin haperoisen pääni kanssa napata uuden pokkarin mukaan Pirjolle kun huomenna mennään Jimin kanssa käymään voisin toki muutaman muiston lapsukaisista ottaa. Toivotaan että aikataulut pitää ja ehditään käymään, Jimikään ei pentuja meinaan ole nähnyt.

Pötkylät noin kahden viikon iässä

Tyttö nro1 (jos oikein muistan)

Poju oli kaikkein rauhallisin kuvattava

Tyttö nro2 eli minun suosikki

Se on niin suloinen pörriäinen <3

Tuisku on välillä hieman erikoinen....

Sara topattuna tonttuna matkalla Kiskoon viemään joulutervehdystä

Uusi blogi, uudet kujeet

2010-12-25T15:15:00.000-08:00

Päätin vaihtaa blogimme tänne bloggeriin, vanhoja turinoita voi käydä tarkistelemassa täältä. Blogin muuttaminen tänne on ollut pitkään jo aikeissa mutta laiskana en ole saanut aikaiseksi, no parempi myöhään kuin milloinkaan. Ehkä tämä jahkailu on ollut syynä vanhan blogin hiljaiseloon.

En ala hirveästi muistelemaan menneitä, mitään sangen suurta ei ole tapahtunut jos ei lueta mukaan täysin epäonnisia mätsäreitä joissa esitettävänäni oli 6koiraa. Voi kauhistus, ainoa hyvin esiintynyt oli Sara, kauhulla odotan mitä Kajaanin tamminäyttelyistä tulee. Hurrrr, ihan puistattaa ajatuskin. Treenit on olleet kovat, ainut vain ettei meidän kotosalla ole kovin suurta tilaa harjoitella koirien juoksuttamista ja ulkona on ollut niin kovin kylmä ettei pienet ole siellä tarjenneet lainkaan.

Tosiaan, meillä on ollut hyvin hyvin kylmä ja ainutkaan otus ainakaan meillä (eikä äidilläni) ole viihtynyt ulkona, lenkkeily on ollut hyvin hyvin vähäistä, lähinnä olemme käyneet tuossa takapihalla useita kertoja päivässä aina kun minä tai mieheni ollaan käyty saastuttamassa keuhkojamme. Kovasti siis ainakin meillä odotetaan koirien puolesta kesää ja lämpöä jotta voi makoilla auringossa aina lämpöhalvauksen partaalle. Onhan se niin kiva saada mamma huolesta soikeana keksimään erinäisiä ratkaisuja millä esimerkiksi lämpöä rakastava Sara pysyisi viileänä.

Joulu oli hyvin vilkas sillä olimme kyläilemässä koko poppoo äidilläni tuossa melkein naapurissa. Parkkeerasimme itsemme sinne jo torstaina jotta rauhassa saatiin käydä joulusaunassa, haudalla ja siitä sitten vierailuilla. Muut viisi eli Tuisku, Nami, Susu ja äidin koirat Lumia ja Laya saivat jäädä kotiin mutta Sara lähti toimittamaan tonttutehtäväänsä ja sai hirmuisen ihastuneita pusuja osakseen tonttupuvussaan, parasta toki oli pieni pukuun kuulunut "reppu" selässä josta Sara sitten tarjoili Julia karkkeja. Pitää laittaa kuvia kun jaksaa kameran tyhjentää.
Pukki oli todella antelias, koirille oli hirmuisesti paketteja ja nyt on herkkuja niin paljon ettei mitään tarvitse ostaa varmaan puoleen vuoteen. Minulle iski uskomaton Säde ikävä kun avasin Lumian ja Layan paketin hänelle, puruluu postikortti jossa oli kuva pennusta jolla oli tutti suussa ja teksti: "Onnea pennun johdosta". Voi itkun pitku, no ehkäpä pääsen kultatytteliä halimaan taas joku päivä. Mutta kokonaisuudessaan koirat kiittävät hirmuisesti kaikille pukeille!

Säde tulee kotiin kun Kajaanin reissu on ohi, voisihan sen hakea jo vuoden vaihteen jälkeen mutta uskon kovasti että pentuhommat olivat aika rankkoja koirallekkin etten viitsi heti Sämppyä kuljettaa monen päivän reissuun. Saa hoivailla pentujaan vielä parisen viikkoa ja sitten haen tytön kotiin ja halin sen rikkipuhki. Olen malttanut mieleni mahdollisimman hyvin etten ravaisi Pirjolla päivittäin, Säteellä tuntuu olevan kanssa kova ikävä, itkee ja haukkuu perääni ja esimerkiksi ottaessani Susun syliin haukkui kovasti mustasukkaisuuksissaan.
Mutta nyt hiljalleen kone untenmaille ja tämä täti rättipuhki väsyneiden koirien kanssa hilautuu sänkyyn. Vierailu ihan vanhempien luonakin tuntuu olevan aika rankkaa, mutta ihana joulu oli kyllä! Kuulemisiin!

Tämä kuva koristi tämän vuotisia joulukortteja

Tuskulla meni pasmat sekaisin ensilumesta

Nami naminen

Pienelle Saralle ensilumikinoksetkin oli valtaisia